saara

sain tiedon raskaudesta samana päivänä kun faija kuoli. viikolla 30 heräsin karheaan lauluun omassa  makkarissa. se käski pitää silmät kiinni. hajusta tunsin isän. makasin siinä paikoillani, kun päähän hahmottui kuva tutusta kädestä, reumaiset nivelet, sikiö kämmenellään. oudon kuuma puristus mahassa, kuin vauva muljahtaisi ympäri. ”saara oli kuristua napanuoraan” minusta on kasvava tunnollinen äiti. rakastavansa meitä ikuisesti. havahduin katsomaan ympärilleni. tuoksu katosi, samoin lämpö. avasin parvekkeen ja aurinko hedelmöitti meren. neuvolassa veikattiin poikaa, mutta ukki se vaan tiesi paremmin.

vakavoituminen

joku splatteri pyöri kun jauhettiin, mikä olis pahinta mahdollista. esan mielestä elävältä hautaaminen. mä intän, että just lepiä. et voi olla tosissas. joo joo, jätkällä riitä muna maata puikkona boxissa. neljän tuuman laudasta sahaamaan arkkua. kangilla kuoppaa, kun funtsin, kuinka älykäs veto käynnissä. mut sinne loota putoo ja mä perässä. toni naulaa kannen. kuulee vaan kuinka sora ja muu, lapio kerrallaan, lasahtaa. jano siinä tuli. eikä ajasta tiennyt mitään. hengittää kuumaa ilmaa. miettii, riittääkö se. onko aamu vai ilta kun kukaan tuu, tomua varisee ja aivot räjähtää. että kuinka paskan leffan tästäkin saisi.

notebook:

(eli toisiinsa liittymättömiä fragmentteja
joille tuskin löytyy käyttöä)

comfort zonen ulkopuolelle
on ihan cool mennä
mut kun sä paskot muiden pyhään
touhusta menee maku

älä naurata
keuhkot räjähtää

lääkärikin sanoi
että ruhjevamma
mutta vitun ikävä semmonen

naistenlehtirunous

vielä on toivoa
kynttilä

keijo sai saatana hauen

olen pelannut
kerjäläisleirissä koripalloa

mielestäni se, että vainajasta tulisi uusi tähti on mukava ajatus

tarkastele elämääsi. kuuntele ja kunnioita itseäsi. myönnä ongelma. kohtaa totuus.

make on kai postilla töissä

jos joku stereotyyppinen mies
ei ymmärrä miten tyyny maksaa satasen
niin toisinpäin naisen
on mahdoton ymmärtää
miksi kaikki rahat on pakko kännätä

aamiaisella puidaan dollarin kurssia

oman isäni takia
olen kasvattanut tuntosarvet
jotka yltää torkkelinmäen toiselle puolen

haistelemaan toisen tunteita

lähempää paljastuu

ärrävika, luonnevika, viikset

ylpeys

kesä viikkarilla
promoamassa viinaa
jaettu hytti

tyypistä löyhkää rajoitteet

sen käyvän pelkällä rehulla

sanon tän kaikella lämmöllä
mut orgaaninen elämäntapa
mitä se niinku tarkottaa?

että koko maailma
topataan ekolla?

ja mimmi luulee olevansa jeesus

pukeutuessaan haperoisiin kledjuihin

polkee fillaria kypärä päässä

saattohoito

mikähän siinä on
että elämä, elossa oleminen
on arvo ilman muttia?

hirtän itseni
vielä kun pystyn

unohdukseen asti
loisia, osasto x

kukaan ei tule katsomaan
ei sillä, että tajuaisi odottaa

kuoleva ihminen
ei pysty edes nielemään

korvaamaton

on tavallaan tyhmää lähteä vapaaehtoistyöhön pelastamaan koko maailmaa, kuten itse tein pakatessani laukkuni kohti costa rican kilpikonnavyöhykettä. pian sitä pettyy tajutessaan, ettei yhden ihmisen auttamisenhalulla käännetä globaalisti jyllääviä kylmien arvojen tendenssejä.

työ oli rankkaa yöllistä partiointia. usein toimialueeni kattoi kokonaisen sektorin! tarkkailla väsyneenä rantaan kömyäviä otuksia tehden niistä havaintoja espanjankieliseen blankettiin. kerätä munia vatiin ja kanniskella niitä hautomoalueelle.

paikalliset raakalaismaiset terroristit hortoilevat zombeina samaa rantaa, etsien samoja munia, jauhaakseen kellastuneilla hampailla vieläkuoriutumattomat sielut ravinnokseen. ihmisrauniot tomivat näin täysin vailla omaatuntoa, saati käsitystä biodiversiteetin merkityksestä heille itselleen. omaa etua tavoitteleva puusilmäisyys suututtaa niin, ja suruttaa!

mutta toivoakin vielä on! vapaa-ajallani kävelin usein hätkähdyttävän kaunista east shorea mutustellen kookoslihaa. kun kerran huomasin: armottomassa auringonpoltteessa hiekkaan on mahastaan juuttunut merikilpikonnan heiveröinen poikanen. se tuijottaa minua nuupunein silmin. nostan matkalaisen vesirajaan ja pian se virkoaakin, räpylöiden aallokkoon!

yksittäistä luontokappaletta voi kukin henkilökohtaisesti auttaa. sellainen työ, luontokappaleelta toiselle, on niin korvaamatonta, etten ikinä antaisi itselleni anteeksi, mikäli olisin jättänyt tuon viattoman olennon riutumaan, eli lähes varmaan kuolemaan, siihen väli-amerikan paahteiseen iltapäivään.

läsnäolosta

kengän kärjellä höyhen kulkeutunut kämppään, oudon vitivalkoinen. nostan sen tuhkikseen. illalla kustaa vaasassa. jos tiedät mestan. räkälä vasemmalla, kun tulee piritorin suunnasta. vastapäätä kundi. pankkiryöstäjähuivi naamalla. kuiskaa, että iho on ratketa. nainen lähtenyt. velkaa ja kamahommia. otan sitä ranteesta. kynttilä vapisee. aavemaiset, vieraat sanat sisältä: ”toivoakin vielä on.” takaseinään nojaa jäbä. jumalattoman pitkä. että pää katossa ja parta napaan. motoristirotsi, sivuilla notkuu siivet. isot, mehukatinpaksuiset. kiertää pöydän. kämmen olalle, geelikynsineen. mä puristan ekaa. ja sen silmät anoo, lisää: ”usko ja tee.” ja se hengittää. himassa googlaan; gabriel. tietenkin. mielikuvitus ei tyhjästä veny. toivon enkeli, mutta samalla kuoleman. ja vihkiytyneet lisää; ne jättää enteen, arvaat varmaan minkä. säilytän sitä lootassa. äidin väsäämässä. kun vielä eli. eikä se ole linnun sulka.

lintukoto

taittoveitsi, STAINLESS
uhkaa avata kaulan
nurkkahuoneistossa ravaa narkit

siirtyy tyttöön
ihmeen tyyneenä voi odottaa
hissi nousee, älä viillä vielä, kilahtaa

seitsemän askelta abloy ojossa
hullua naurua
eteisessä tervehtii bägi

kuristaa ja tökkii
”nääksä tän valtimon”
kun rusautan selkään

sitten puukkokäteen
tippuu iskusta polveen
piripää ei tunne kipua

titleistin sandy, kromattu 56°
juoksevan veden alla
painoin P:tä
kytät kantoi pois

mätkimisen luulisi loppuvan
kun toiselta menee taju
bad luck love -tyyliin
eläin sisällä vain jatkaa

kallo tuntui särkyvän
sellaista ei nisti ansaitse
että eloon vielä jäisi

ainoastaan sankari
toimii, kun sitä kysytään

laihdutusuutisia

pinnallista vannoa
yhden dieetin nimeen
kurkku, suolavesi ja ah, autuus

geenipooliini istuu pekoni
parhaiten banaania myllää
neekerin anatomia, kinuskin riisiä
apache vetää papuja

turha niille on hollywoodia tuputtaa
hamuta lautasmallia numerologiasta
tikkurilan värikartoista

tervein noudattaa
DNA:ta, eläimellistä pakkoa

viihteestä

nyt mieleeni vyöryy hätkähdyttävä X-files episodi: omissa oloissaan punaniskaisen tuppukylän perukoilla asuu betonibunkkerissa perhe, tarkemmin ajatellen pienehkö klaani. jäsenet ovat muuttuneet rakennuksessa vuosikymmeniä velloneen insesmin seurauksena vammaisiksi hulluiksi. epämuodostunein kaikista on poika; sirkuskääpiön ja lepakon risteytyksenomainen sekasikiö. kuvittele sellainen kissankasvoinen tumppi sähisemässä silmät kiiluen. lima vain valuu kun jäbä roikkuu kynsistään pää alaspäin ruosteisessa putkessa. ja siihen kippurasorminen pikkuveli homostlemaan viereen kybällä, lipoo ilmaa jakautuneella kielellä ja hinkkaa itseään. sairasta meininkiä! vanhempi nainen raakkuu kalisevana ympäriinsä kuin nostosilta, eivätkä viranomaiset tähän puutu, kunnes sakastissa sattuu murha ja mulder ja scully paukkaavat tapahtumien polttopisteeseen. ahdasmielinen sheriffi vaimoineen piestään pesäpallomailalla mäsäksi niin, että lähtevä korina kääntää sisälmykset. ukkosella haastaan karannut hevonen löytyy koskesta, hukkuneena ja yhtäkkiä chevy ei enää starttaa. ikääntyvä intiaani tuntuu tietävän kaiken haudoista ja paljastaa nahkakääröstään mustan kiven. loistava jakso, takuuvarmaa mappinautintoa! symboliikka kätkee sisäänsä kutkuttavaa etiikkaa; miten weirdot liittyvät vyyhteen, ja voiko joku todellakin olla outo, tekemättä murhaa?

myös psykopaatti todistaa niiden mukaan, listan koristeena, sieltä luettelosta kun luet toiseksi viimeisen kohdan, kilpailla ei saisi jumalan kanssa (mutta tapaus todistaa, pistät merkille, minusta tehty ilmoitus, hoitoon joutuessa evätty oikeudenmukaisuus, jossa näyttää pitävästi perättömyys, antaja itse näennäiseksi henkilöksi, joka katkaisee sormen, koska sellainen seuraa tekoa, oire jostakin pahemmasta, kuten varmuudella syytteen luettuani sen mukaan tehdessäni olin toisessa paikassa ja muiden, vaikkakin tuntemattomien seurassa, toteuttamassa heidän luomaansa harhaa, kun taas abityttö osoitti ylitsevuotavaa kiinnostunusta avaamaani järjestykseen, jolloin toisesta huoneesta kantoi kysymys, seuraisinko ydinsotaa huvittuneena vai antaumuksella, mikä oikeuteen päästessä todistamaan saamaan mikäli heidän nimiään olisi kyselty, mitä ei voinut lukkojen takaa tehdä) sitä edelsi nöyrtyminen, pyysi minulta konkreettista apua, koska itsenäinen olento, kykenevä haaveilemaan, ei pelkästään verestä, järjestin muutaman muun sitä antamaan, ulkoiluttamaan imuria, käyttämällä huomattavan määrän panosta saadakseni heidät vastentahtoisina niin tekemään, suunniteltu hyvin huolellisesti, kuinka toteuttaa teko, vaikkei olisi pienintä aikomusta aiheuttaa tuhoa, paeta paikalta kuin peto, auttamisenhalusta ja velvollisuudentunnosta

biorobotit

omani poistin vetämällä hampaat
ajatus kirkastui salamana
käsittämään hirmukoneiston
joka kaltaisiani jahtaa

implantilla ihmisen saa konkreetisesti haltuun
ryhtymään tekoihin, ei vastoin tahtoaan
vaan pikemminkin ohjelmoitu mieli
kykenee vain toteuttamaan koodia

puolta suomalaisista ohjaa keskus
heidän sitä itse tietämättä

tämä on korutonta faktaa

orja pitää ajatuksia ominaan
rakastavansa kinuskia ehdoitta

syysihminen - ja pah!

puhutaan energiakentistä
mistä keho koostuu
sappea, limaa, verta

vetska värähtelee, ja sitä myötä tunteet
tietyin taajuuksin, kukin radoillaan
mikrosiruun syötetään kyseinen fregvenssi

napinpainallus
ja kas, siinä meillä on sekopää
kouluampuja, jos eliitti niin päättää

tämäkö huuhaata

sääliksi käy

lajikuvaus

tiedäksä miten MMA kääntyy suomeksi
vapaaottelu, mixed martial arts
hyvää turpaanvetomeininkiä

helsingissä järjestetään kurssi
hinta 170

en todellakaan maksa tota

tappamisen alkeista

jokainen osaa kuristaa