tabloidiuni

venaan opera specialia 

selaan iltasanomia, olen hilpeällä tuulella
tuleeko oreganoa? totta kai!
normaalikokoinen sprite

naputan pöydän lasikantta
se on aitoa lasia
ihmeellistä, että se kestää tällaisessa paikassa
ja miksi muoviliinaa tarvitsee erikseen suojata

kotimaa – vanhukset keränneet jätöksiä tynnyriin
joka nyt raijattu eduskuntaan
ei kovin fiksu tempaus
vaikka huomio toki taattu

ulkomaat nato -jargonia

gazassa räjähtänyt pommi

kaatopaikalla, nekin ovat universaaleja

viihteessä BB ja tanssikilpailut

anna puun naamiais-look

- pukeutunut puuksi

tällainen kiristää päätä

urheilussa pohditaan suurten järjestystä
ronaldo vai messi, unohdun kysymykseen;
ronaldo on koppava, veistetty jumalan kuvaksi
messi taas nöyrä, on siinäkin jotain pyhää!

harri olli myöntää hypänneensä
sapporossa päissään

ja kuitenkin podiumille

mäenlasku on niin armoton laji
että suoritus paranee pöhnässä

myllylä kommentoi lahden tapahtumia
mutta sehän on kuollut
tässä lienee jokin sekaannus
miksi näin vanhoja asioita edes vatvotaan

ja sitten - horoskoopit, vaaka 23.9.-23.10.
”menetät uskosi horoskooppeihin.”
asiaa! kerrankin vahva statement
jotain konkreettista

että läpäissyt oikoluvun
jos sellaista ylipäätään enää harrastetaan
lehdistö rypee kyllä alennustilassaan

syyspäivän heleys valtaa mielen

sarana käy ja paakari tuuppaa pitsan
voimalla eteeni, minkä napisematta sallin
hän tuntee nämä pöydät, salami kuplii

kysyn sovitellen mielipidettä ennustuksesta
”se on paradoksi, ansa
joudut sen sisään, oregano loppu”

fiilis pilalla, ruokahalu mennyt
tiedostan näkeväni unta
mutten käsitä sen lainalaisuuksia

1) kuinka talviurheilu
tunkee väkisin jokaiseen pätkään

ja

2) miksi tarvitsen kurdin
avaamaan itse kehittämäni arvoitukset

brittitutkimus, ellei sekin ollut unta

väitti aivojen raksuttavan 

ajatuksen edellä
sellaista on mahdoton käsittää

haen tiskiltä vauhdin, pusken
pöydän kadulle 

nahkatakkijäbä toljottaa ikkunaa

tunnustelee puitteesta repsottavaa teippiä

"ota vähän iisimmin"

nostan kansilevyn nojaamaan seinään

kieltomerkki sylissäni
syöksyn lasin läpi katuun
uni on nähty

symbioosi

Pitkäaikainen unelmani täyttyi syyskuussa perheenlisäyksen myötä, kun Louis Vuittonin hihnallinen Keepall 45 laukkuleidi Monogram-kuosilla purjehti elämääni! Nyt tämä kaunokainen on ehtinyt edustaa jo kahdella matkalla, molemmilla täydellisesti tarkoitustaan palvellen!

Jotenkin ei ostovaiheessa tullut edes mietittyä muuta kuosia kun tuota Monogramia, minusta se on niin klassinen valinta, että ummistin silmäni muilta henkeäsalpaavilta vaihtoehdoilta. Myönnettäköön että esim. Damier Ebene houkuttaisi näin jälkikäteen. Nyt pakottaudun seisomaan valintani takana, vaikka todellisuudessa tuntuu, että pikemminkin päinvastoin, kuosi valitsi minut. Kuljin sitä kohti kuin härkä huiviin. Se oli menoa!

Odotan innolla, että leidi reissaa hieman maailmaa, pääsee Euroopan nihkeästä ilmastosta, kenties Miamiin, ja näiden kokemusten saattelemana patinoituu täyteen jumalaiseen loistoonsa. <3 Omasta mielestäni laukku on parhaimmillaan, kun ensi silmäyksellä näkee monien silmien syöneen sitä, sen edustaneen haastavissa olosuhteissa, mutta saman aikaisisesti aistii myös siitä pidetyn huolen. Laukulle osoitettu rakkaus häikäisee ympäristön selittämättömällä tavalla. Sellainen ilahduttaa tarkkaa, arvostavaa silmää! Arvokas laukku todellakin kehrää hyvän omistajan, kumppanin, seurassa. Olen sitoutunut 120 % tähän matkaan!

Koko 45 on minulle passeli. Britteihin kohdistuneella työreissulla sain laukkuun mahtumaan 4 päivän vaatteet, vaihtokengät, henkilökohtaisen kosmetiikan ja iPadin (pakko myöntää, olin ylpeä pakkaamistaidoistani tässä vaiheessa, etenkin tuntien sikäläisen ilmaston oikullisuuden :D). Mutta kuten todettu, LV:n suorituskykyyn saattoi luottaa horjumatta! Toisella kerralla hän matkusti kanssani junalla maalle, anoppikokelasta tapaamaan. :) Karsimalla 45:een saa siis myös pidemmän matkan tavarat pakattua. Mutta mikä parasta, se on tarpeeksi pieni käytettäväksi päivittäistavaran siirrossa esim. salikassina (niinkuin myyjä silloin sanoi ;)).

Hihna on mielestäni "hyvä olla olemassa", ei kuitenkaan välttämättä pakollinen. Hihna tosin painaa olkapäätä aika paljon, mutta ei tämän kaliiperin laukkua enää kädessä koko ajan kannetakaan. Luojan kiitos vaan lentokenttien matkatavarakärryille :D

Toinen kysymys, joka kunkin laukkufriikin tulee kontollaan ratkaista, on merkkiliikkeessä painatettavat nimikirjaimet. Kyseessä onkin elegantti ja personifioiva elementti, joka ilmaisee omistajan ja laukun suhteen lujuutta. Itse päätin jättää tämän houkuttelevan option aktualisoimatta, mikä tässä elämäntilanteessa harmittaa. Tällainen laukku kestää kuitenkin koko elämän, mitä naisen nimestä ei tietenkään voi sanoa.

kaikki menivät vikaan

Kissa Pippi on nyt kuolleet, ei voisi olla rauhassa. Hän vihasivat muita eläimet koko elämä ja hän ei ollut vähän lapsirakas. Toisinpäin, vähän kuin se happan vanha nainen, halusi kuolla yksin. Kun Pippi tuli sairaiden ja olisi tappanut kesällä, päätin että järjestää arvokkaaseen viimeinen leposija ja koska äiti antaa sen separat polttohautaus, niin että kissa olisi halunnut. Mutta kaikki menivät vikaan.

Siksi se tuhkaus ja epäilys että oli väärin tuhkaa. Äskettäin kaivamme haudasta tämä kauko nurkassa eläinten hautausmaa. Halusin olla yksin, että hän saattaa olla viimeinen lepo hän olisi halunnut, joutuu toteamaan pettyneen. Kun uurna kanssa tuhkaa, kun monta kysymystä oli, punnitsimme sen yhtä paljon kuin kissa, ennen se oli lopetettu. Se oli väärin tuhkaa!

He sanovat Pippi olivat sopineet yhteinen polttohautauksen! Mutta miten se voi olla, kun massa polttohautaus levisi Pippi tuhkan väärä minneslund. Hän päättyi joukossa tuhansia muita eläimiä! Luulin, että se oli niin kauheaa, hänen vuokseen. Mikä persoona hän on. Hyvin surullinen olin ja pystyä loppetaa tämä itku. Kun kuulin pelkästään tänä vuonna 600 eläimiä haudattu siellä. Että ei tiedät, jos kissa siellä rauhan, eläinasema vahvistaa, kun kysymme. Et saa mitään paperi ja se vahvistus eläimille polttohautaus yhteen mahdottomuus.