lopun aika & uuden alku

kautta historian sivun
on kohuttu päivämääristä
tähtimerkeistä, kuun asennoista
jolloin jeesus palaa

muttei niin koskaan ole käynyt
ja helposti jää ymmälleen;
mistä tässä on kyse
ja onko lopultakaan
tällaista järkeä edes miettiä

odottaa päänsä puhki
kulttien ja näkijöiden
huru-ukkojen väsäämässä vyyhdessä
josta jälkikäteen ottaisi selvää
tuskin jumala edes itse

kun toisaalta tällainen jännite, jännitys
kaikesta huolimatta
tuo elämään valtavasti sisältöä

ei jämähdä rapautuvaan kuoreensa
kun arkea rikastaa
jokin suurempi
pyhä ja kantavampi elementti, etsintä

eikä jeesus välttämättä
ole se partagubbe käärittynä toogaan
vaan se voi olla mitä hyvänsä; 

sä haet aamulla lehden
ja puhdasta hyvyyttä sataa taivaalta
ahneus yksinkertaisesti luhistuu

jokin tällainen abstraktimpi teema se on
joka koskettaa jokaista olentoa
mutta jonka aidosti ymmärtää ainoastaan se
joka kurottaa emotionaalisen vaskoolinsa
eli käytännössä henkiset aistianturinsa
kosmisen sielun virtaan

enkä sinänsä näe tässä mitään ristiriitaa 

kyse lopultakin on

yhdestä ja samasta valosta

ja minkä tahansa nimen sille kulloinkin antaa
henkäilee se meille yhtä suurella varmuudella

universumin sykettä, sen syliä