kultaista aurinkoa kahvisevilla lehdillä
tuulitakit, kori käsipuolessa
sellaisen päivän jaoin
sienimetsässä rakkaani kanssa
kumarruin solmimaan
vaelluskengän nauhat
kun nostin katseeni
en ollut uskoa näkyä
taivaallisen kaunis, puhdas
verkkojalkainen tatti
seisoi ylväänä väriloistossa
kuin vuodenajan kuningas
mieheni puhkesi itkuun:
" ajattele, täällä se odotti meitä!
ja jos emme olisi tulleet nyt
vaan vasta viikon päästä
olisi se jo mätä! "
se oli kammottava ajatus!
kotona valmistin risoton
jonka umamintäyteinen syvyys
sai vittorion huokailemaan
silmät pyörimään päässä
kuin villintynyt hedelmäpeli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti