aamut

syötän ellille
esikoisen kuolemaa
muistoja lusikassa
tunnen liian
kovuuden käsissä
pukiessani haalareita
tupsupipoa pienelle

sitä sanotaan
ettei ämpäriin
mutta se lutakko
liisan ja karin mökillä
josta emil löydettiin
kasvot mudassa
oli naurettava viiru

viisastuminen ei auta
päinvastoin
yritän nauraa

kutistumista

ollaan punnittu vaihtoehtoja

ja paljon kyllä puhuu lukiota vastaan

jo nimikin sen sanoo, 'lukio'

Ninnu ei lue. mitä se siellä tekee

tyttö tykkää enemmän tehdä

ketään ei pidä pakottaa

lukio edellyttäisi muuttamista

ja jos ajattelee ilmajokea

ja mikä siellä on asuntotilanne tänä päivänä,

niin minkäänlaisen kämpän saaminen vaatisi

hyvän tuurin lisäksi ilmoittamista, soittelua

ja edestakaista hyppäämistä

itsellä on kiireitä, seuroja ja kerhoja

eikä hän itse ole mitään oppinut tekemään,

niin mä sanon, että olkoon.

ja kun tyttö ei aja autoa,

eikä muutenkaan liiku

ja kun ilmajoella suurin osa vuokrataloista

on vastakkaisella puolella keskustaa, kuin lukio,

että vaikka asunto löytyisi,

niin miten hän sitten kulkisi koulun väliä

kaikki vaikuttaa niin monimutakiselta,

että taitaa olla oma asiansa

mitä ryhtyy tekemään

mutta kyllä mä oon sille sanonut,

että tasan näin vaikeata tämä on

päällimmäisenä kysymysmerkkinä kummittelee,

ettei Niinan numeroilla ole mitään asiaa lukioon.

syksyllä sille sanottiin, mitä pitää nostaa,

itse se sanoo, että helpompi on olla nostamatta,

jos ei kiinnosta. ja tottahan se on.

matikkaa se ei hahmota. huonosti kai muutakin

meillä on lääniä ja Ninnulla huone,

johon se on valinnut mieleisensä tapetin

emmä ymmärrä, miksi se lähtisi.

ja kyllä se itsekin alkaa tajuamaan

mitä enemmän sille puhuu järkeä.

joku sen kavereista on lähdössä

siksi se kai haaveilee

selityspeli

puhjenneet haaveet
tahmaavat hihnaa
filosofian maisterin
käyttäessä konetta

positiivisuus, säntillisyys
sokea usko järjestykseen
pitää kädet liikkeessä
ohjaa jankkaamaan
poikkeamista virrassa

työ on vaihtelevaa
välillä valvoo
toisinaan pakkaa
saa sopivasti vastuuta
eikä näitä asioita tosiaankaan
tarvitse iltaisin ajatella

silmissä kiiltää
paksuna totuus
menneisyyden päätös
kysyjältä salattu

tunnollinen

tauko päättyy

sulkee radion

kantaa kalustoa sateessa

ensimmäisessä kesätyössä

silpoo heinää,

jätöksiä ja lasiroskaa

raivurilla päälleen, korjaa

jumista laitetta

lipan alla

haaveilee vääntävänsä

peukalonsa ympäri

voidakseen rauhassa

seurata kisoja

kuten samanikäiset

jotka lukevat

vapaudesta nauttimisen

ansioksi, tekevät

täällä pohjantähden alla

sinä iltana,

tai päivää se oli

polteltiin normaalisti kämpillä

kun Nuri alkoi jankata

halus laulaa, lähteä laulamaan

sit me mentiin

kymmenen vuotta maassa

eikä kertaakaan osotettu asella

räkälän juhlaväelle vittuillaksemme

raiskattiin suomikuva

jengi buuas

ei me tietenkään nuotilleen vedetty

ei yritettykään, hymyiltiin ja heilutettiin

viimeisessä säkeistössä

känninen leijona

veti mutkan esiin, ampui

syöksyin pesistyyliin pöydän taa.

Nuri jäätyi. siihen osui

olkapäähän ja reiteen

sen pahemmin ei käynyt.

tuomittiin viharikoksena

vain täydelliselle idiootille

mikään voi olla noin pyhää

---------------------------

runotorstain haaste 187.

jouluperinteitä

odotan vastaantulevaa
yli faijan olkapään
toisin kuin ennen
nojataan toisiimme
sini pelaa matoa
ossi kirjoittaa sokkona
runoa keskiviivasta, kai
ja minä, Minä
nostan kivekset syliini
salaa, on aika
pimeää

kaamos

1) en vastaa nyt. en ihan vaan halua vastata tai ehkä en jopa pysty. älä kysy miks, et halua tietää, joten jätäpä viesti. tai älä. tuskin voit sanoa mitään, mikä kiinnostaa. ja takaisin en soita. tajuat kai, että puhelin on sen takia pois päältä, ettei hirveesti kiinnosta. suoraan sanottuna en jaksa nähdä yhtään syytä sille, minkä takia sulla todellisuudessa olis oikeus saada rullata puhetta tälle nauhalle. joku on kai sutannut väkäsen väärään ruutuun. Niin ja jos tää tuuttas, niin luultavasti huomasin, mutten vaan vastannut. kuinka kaukana puhelin voi olla? ei kovin. olisin siis vastannut jos vastaaminen erityisesti kiinnostais. nyt näin. tajuat mistä kupletissa on kyse.

(pip)

2) moi. hyvä toi sun uus alotus. syleilee maailmaa. motivoi ja muuta paskaa. et arvaa kuinka läävä tää uus mesta on.. oon asunu omillani mitä, torstaista lähtien: tiskivuori hyökkää keittiön ovelle aggressiivisempana kun tiesin sen voivan, muuallekin. likasta pyykkiä on kylpyhuoneen lisäks venaa, kaikkialla. sohvaa tai lattiaa ei enää näy, enkä oo vielä edes tehnyt täällä mitään. tupakantumpit, pahviroska, lasit, märkivä liete ja kaikki muu kama mitä edellisiltä tänne jääny, tukkii parvekkeen, yrittää sisään. välillä tappelen vastaan. kaikki huoneet on limavanassa joka lähtee musta kun raahaan sillointällöin itteäni muualle. haisee, eikä ovet mee enää kiinni. eli jos koskaan tuntuu yhtään siltä, että ylimäärästä aikaa on liikaa, niin hilaa ittes tänne. mä en mee ulos. pidetään sitten juhlapuheita toisillemme. Niin ja vielä yks asia: se mitä oot vihjaillut syksyn ajan niin joo, sä oot oikeessa. sä oot jonkin sortin profeetta, ja kaikki on silti ihan vitun hyvin.

kaipaan ehkä seuraa.

(klik)