27.1.2013

korkea aika


Vallitseva tilanne sitoo kokijan silmät huntuun. Totunnaisuuttamme jätämme - niin, myös sinä ja minä - tärkeitä yksityiskohtia ansaitsemattoman vähäiselle huomiolle. Tästä on kyse: ajovalojen pesureiden erillinen kytkin loistaa poissaolollaan lähes kauttaaltaan nykyautokannassamme.

Uskolliset ajokkimme haaskaavat litratolkulla pesunestettä elinkaarensa kestäessä, sillä useimmissa uusissa malleissa ajovalot saavat tuulilasia pestäessä oman automaattisen ruiskauksensa katsomatta toimen tarpeellisuuteen. Kahden auton perheissä hukattu määrä saattaa jopa tuplaantua.

Yhteiskunnallisesti mitattuna tämä huomaamaton, näennäisen viaton neste täyttää sammioita, joita minusta ja sinusta - ystäväiseni - ei ole siirtelemään. Minne sijoittaisit tämän nesteen? Mitä muuta tällä nesteellä voitaisiin tehdä?

Ilahduttavia poikkeuksiakin on onneksi löydettävänä! Muun muassa osa japsimalleista kantaa matadorin ylpeydellä sisällään vakiona tätä pikkuruista, mutta järkevää ja pesunestettä säästävää lisävarustetta. Näissä 'älyautoissa' kyseinen nappula pilkottaa usein luontevana osana kojelaudan vasenta laitaa taaten hyvän painallustuntuman. Yksinkertaista käyttömukavuutta!

Erityisesti kuraisilla talvikeleillä on syytä tarkkailla auton pesunestesäiliön vointia. Tähänkin askareeseen auttaa säännöllinen rutiini. Säädä puhelimeen hälyytys, tai merkkaa almanakkaan, koska viimeksi kurkistit omaan säiliöösi. Muista, että huolenpito on välittämistä. Teko ei vaadi ihmeitä.

Pysähdy hetkeksi, ajattele asiaa vakavasti. Tulisiko sinun mielestäsi kaikissa autoissa olla tällainen nappi, erillinen kytkin ajovalojen pesimille? Tällöin kuljettaja kykenisi kontrolloimaan auton toimintaa täsmällisemmin. Lisäävätkö uudet säätöominaisusudet, jollaiseksi lisävaruste tietyin varauksin lasketaan, ihmisen ja auton saumattomuutta? Havahtuisitko itse kesken ajamisen painamaan tällaista nappia?
washintonissa osoitetaan mieltä aseita vastaan. itse kannatan aseita, kuulun aseiden puolelle.

22.1.2013

selittävä tekijä


Kolmekymppinen nainen juoksi kauppaan kirkuen apua. Henkilökunta havaitsi naisen vuotavan verta, mutta kielsi tilanteen vakavuuden. Kuin tarkoituksenaan saada ihmiset tarkkailemaan kotipihan lintuja, saapuja häivytettiin kuvasta. Koeryhmä turvasi auktoriteetin tarjoamaan malliin, eikä antanut häiriötekijän vaikuttaa käyttäytymiseensä.

Hypoteesi: Asiakkaille on tarjottava illuusio kohdusta. Mielleyhtymät ohjaavat ostokäyttäytymistä. Nauru hyytyy vasta väkivallan kohdistuessa itseen tai läheiseen henkilöön. Esimerkkitapauksessa perässä kauppaan seurannut mies kävi takaapäin naisen kimppuun ja viilsi puukolla kurkun.

Silminnäkijä kertoi intissä itsekin laukaisseensa kranaatin, ”Ryntäisin tuleen tuollaisen naisen vuoksi. On päiviä jolloin ei jaksa angstata. Onni, että se päivä on tänään!”

Nainen kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan, mistä pian ilmoitettiin tämän olevan hengenvaarallisesti loukkaantunut. Nainen vietti useamman tunnin leikkauspöydällä ja vasta illalla siirrettiin teho-osastolle. Hänen tilansa kerrottiin tuolloin olleen vakava, mutta vakaa. Nyt hän on menehtynyt.

Kokeen jälkeen taukotilassa täristiin. ”Ei ollut syöty mitään ja jännitys laukesi,” selitti ensimmäistä kertaa liikkeessä asionut Essi, 21.

Vartija otti kiinni  teosta epäiltynä viisikymppisen miehen ja aloitti kuulustelut välittömästi. Luulisi tosiaan, että tämä henkilö on saanut tyydytyksensä. Mies ja nainen tunsivat toisensa rakkaussuhteesta. Välikohtaus ei tarkoita, että heidän tarpeensa ja unelmansa olisivat poikenneet muiden vastaavista. Alue on eristetty.

“Nainen ei kuulunut henkilökuntaamme, vaan oli tavallinen asiakas”, kertoi myymäläpäällikkö, ja jatkoi: ”Onnellinen päätös sinetöi paketin liian kliinisesti. Onnettomat loput ovat kiinnostavampia. Ne herättävät ajattelemaan; Mikä meni pieleen? Miksi? Ja mitä henkilöt olisivat voineet tehdä toisin?”