amma

välinpitämättömyys pelottaa
sokeudutaan nyansseille
miten huonosti ihmiset
tässäkin kaupungissa voi

käsitys ei riitä, jaksa venyä
miten elämä muutetaan
välittämällä

mut mä en suostu äiti-amman haalariin
tulkaa helmoihini kaikki
avaan teille sylin 

vampire moi.

oon gootti 15-v muija. poltan röökii. popitan kaikkee nirvanasta j-rockin kautta horror punkkiin, sit biisi vaihtuu ja kreisibailaan pitkin seiniä puuha-peten tunnarii. haaveilen vanhasta miehestä, itseasiassa tiedänki yhen, ja nyt haluisin arkun arkikäyttöön. luukkumalli, purppuraa silkkiä. join kesällä 3 litraa sianverta, joten ei haittaa, vaikka loota kerran käytetty. ehkä hyväkin vaan, ettei tunnu feikiltä kun siinä lepää. tai se faijan pomo ottaa takaapäin, ja tietää et pian se kuolee ja mä vaan elän. ja nauran. taltta ei tod. pysy kädessä, eli ite en puuta jyrsi. koluun autotallin läpi. sieltä löytyy tyyliin kuokka jolla kaivaa. oon totaalikyllästyny järjestykseen nyt.

kuskit

kaverin faija nukku niide landella
mutsi delas synnytyksessä
eikä muitakaa mestoilla

nousi kolinaan keittiöstä
siel leijuu sinihohtonen surupuku
verkko naaman edes

tyyppi yrittäny kysyy
miks noi hautajaiskledjut
ja eikö sen pitäis olla kuollu

vaimo ei vastaa
osottaa vaan ovea
DUNG, DUNG, DUNG

paskat housussa, mut silti avaa
kaks korppia kaiteella
”sä lähet megee"

tappelee hulluna vastaan
tajuaa, et se on viimeinen matsi
jos...

kuristaa tipua, samal ku toinen
ryysii päälle, repii, kynsii
sit menee taju

aamul keittiön lattial
kaikki luukut levällää
naama veres, kädet nokittu

terassi sulkia mustana 

ottaa sotkusta kuvan

ja sen kuvan 

mä oon ite nähny

terraarion sisustuksesta

olen jo pitkään arponut hämppy-ystäväni terraarion sisustusta. tuntuu että herra hakkarainen talsii vain ympäriinsä päivitellen aikaansaamattomuuttani. itse valikoisin muutamia räikeitä tehostevärejä, kenties viidakonvihreää, mutta hän on pikemminkin sellainen pohdiskelijatyyppi. liaani ei todellakaan tule kyseeseen. parasta olisi eritellä persoonamme, fuusioida näin kuvitteellinen ”metaötökkä”, johon henkilöityisi meidän molempien vahvuudet ja intohimot elämässä. Aiemmin HH:lla oli iso kasvi, mutta huono puoli oli se, että kerran näin hänet kapuamassa kohti latvustoa. kun koitti laskeutumisen hetki, alkoi pelottaa, mitenköhän käy. hän kiipesi alas ja töppöset eivät aivan ylettäneet maahan, heilutteli vain hädissään vasemman puolen jalkoja, kunnes viimein pääsi kuin pääsikin maahan turvallisesti kosketettuaan ensin mangrovelesettä. asia on sikäli merkityksellinen, että decorissa yhdistyy parhaimmillan sekä käytännöllisyys että hytöy. kauhuskenaariossa taas tila täytetään erilaisella tilpehöörillä, joka yhtä kaikki tuntuu vieraalta. kodin on tarjottava virikkeitä, muttei sen sovi olla vaarallisuusasteeltaan miinakenttään verrannollinen hullunmyllykään! riitasointunsa tähän terraarion kohtalosta käymäämme diskurssiin tuo hakkaraisen oikullinen käytös. toisinaan hän yöpyy taivasalla, mutta esimerkkinä mainittakoon, että viimeaikoina HH on kaivautunut aavikkohiekkaan, lämpökiven juureen tonkimaansa onkaloon, viettämään noita yöllisiä hetkiä, joiden kestäessä hän kehrää mielensä kätkyeissä, unelmiensa majataloissa.

älyvapautta

tästä tekstistä puuttuu kerroksellisuus

jää aivan tyhjäksi, on ryhdyttävä leikkiin

osuakseen mielen maalaamaan tikkatauluun

kerää kolme erilaista sanastoa
mitä ikinä juolahtaa mieleen, sisustustermejä
päiväkotia ja kesää, vaikkapa!

voit leikata paperista kaistaleita
hupsista vaan, pyöräyttää pussissa
kuinka hauskaa on neuloa sellaista sanapussukkaa
tärkeintä on mielivalta

syntyy rajoja leikkaavaa outoutta
käsitepareja, joiden läpi
annat hengityksen kulkea
ajatuksen suuntaan, kaipuun

sellaisesta lukija pitää

terävää kivikkoa

maattiin harjakattoa
kuumaa peltiä
jalat liukustopperilla
ja seuraavat harteilla

iso jengi jätkiä
aurinko ja avomeri
hyväntuulista nousua
onnea, puhetta pillusta

jota osa oli saanut

heräsin siitä palellen ja alasti
alas ei päässyt ilman apua

päärakennukselle metsää
ja meren jyly
jota aikani yritin ylittää

roikuin rännissä
mutta kiipesin ylös
en halunnut halvaantua
kukaan ei todellakaan tullut

sinä yönä kävin läpi koko skaalan
rukoilin ja vihasin
ymmärsin itsestäni enemmän
kuin aiemmin tai sen jälkeen

olevani tässä
ja mistä siinä on kyse
kun ihminen rakastuu savupiippuun

sen päällä seisten
huusin oratoriota aaltokoneelle
päättäen shown raivorunkkaukseen

rakensin pesää hormin taakse
irtirevityistä hiuksista
joita tuuli nyysi mukaansa

hysteerinen itku
turvotti naaman umpeen
sormista olin eniten huolissani
lämmitin niitä sisälläni

viimein otin aamun vastaan
pää tuskasta halki
käsi führer-tanassa
tiesin sen olevan saatanan kätyri

päivä ja epätietoisuus jatkuivat
ajattelin kuolemaa
mitä kivessä lukee
ja sitä kohtausta seitsemästä veljeksestä

makasin krusifiksina
oli pakko imeä ilmasta värejä
jos aioin onnistua irtautumaan kehosta
lentämään edes hetken

sen tunteen läpi
näin hahmon polun päässä

jussi juoksi kohti
kunnes lyhistyi maahan
alkoi hiekassa kierien
repiä t-paitaa päältään

huusi vaan vittua
ja kuinka se oli vahinko
rauhoittelin sitä paniikissa
että kaikki oli ok
mulla oli kaikki hyvin

halusin halata sitä 

että kaikki on ok 
mutta mä olin jumissa 

sillä vitun peltikatolla

03 / 07 / 12

päivä alkaa sillä
että nousen pöytään
vihreetä teetä ja kirjoituskone

on biisejä, jotka tarvii sanat
ei saatana
sekaan kolmannes jallua

jenna soittaa
ei enää ikinä
halua nähdä mua tossa kunnossa

pahoittelen, että sillä on duunia

jos satuin tullessa herättämään

tällaista jargonia

käskee kuunnella ihan vitun tarkkaan

vessassa käärme
joka ei ole metafora
boa, sihisevä runkkari

yritän kysyä
mistä se kotoutuu
”herra yksin tietää

päivänsankari aloittaa
siivoamalla veren rapusta
ettei se johda meille”

on lähdettävä pakoon
mutta teme streemaa muijineen
squash-turnausta irlannista
ja nauttii siitä

elämä on absurdia taidetta

teflon-love

tässäkö suojamuurini
erittäin herkkä hetki
kyynelehdin ja kaikkea

selaan kuolleita ihmisiä
joiden numeroa ei raaski poistaa
en tiedä miksi
olen tällainen pervo

kun huomasin;
teemukissa on kaksi lusikkaa
se vain lisäsi tuskaa

voimattomuutta

eilen tuli dokkari kiinasta
mitätön rääpäle, perus riisiposki
näki terävästi pimeessä

sitä oli testattu
sohotettu fikkarilla kohti
ja sen silmät loisti
niinku kissat

voitte kuvitella
minkälainen stara se junnu on
kylässä, jonka kadut hyllyy mutaa

kelatkaa, elämä kirjotettu tähtiin
mitä kaikkea se voikaan tehdä
vetää jätesäkin päähän
ja laskea sen poimut

mä katoin ja itkin
tajusin etten ikinä
pysty mihinkään vastaavaan

aukeassa

postasin pienen setin runoja aukeaan

linkki

toistaiseksi kommentoitua:

"Jos osaisin kirjoittaa niin kirjoittaisinko näin? Tuskin. Mutta onneksi en osaa. Ei tarvitse miettiä kirjoittajan vastuuta enempää. Toteanpahan vain, että näitä on inhottava lukea."

"Jos teksti provosoi tahallaan niin katson oikeudekseni provosoitua."

"Hieman 70 luvun Seilosta kanssa. Osuu kyllä."

"...uskominen ei riitä se että uskoo johonkin ei riitä koskaan. Minäkin uskoin vielä viime kuussa mutta toissapäivänä hän johon uskoin onkin tänään vaan narsisti. Vihaan narsisteja."

utopia

haaveilen tapahtumasta
museoviraston suojelemassa kohteessa

kerätä yhteen suvaitsevaisia, vapaita sieluja
jotka aidosti murehtivat utopian murtumisesta
kuinka globaali kurinpitokoneisto, markkinatalous

pamputtaa sitä taukoamatta turpaan

rentoa musisointia, polkupyöräpaja
tarjolla dyykattu vegaaninen juhla-ateria
keskustelua squattauksesta
suunnitteilla olevasta hippikommuunista

miettiä mahdollisuuksia järjestää tempaus
jossa eduskuntatalon edessä poltetaan kannabista
tai vastutetaan raaka-aineiden ottamista maasta

näyttää filmejä mielipidevangeista
jotka ovat uhranneet raskaasti
mutta säilyttäneet mielensä palon

ja kun porkkanasoppa höyryää
falafeleja hypistellään hoitamattomin kynsin
räjäytän koko paskan taivaisiin

skanska rakentaa siihen talon
jossa ihmiset viihtyy
ja josta on hyötyä

turvatalo

kengät sanovat klaps klaps klaps kun hän tanssii taivasalla. kuurot naiset sterilisoitiin. sellaista oli elämä maalla. hidas kuolema, slow death. ei riitä että seuraa ympäröivää, jos ei mieti pukeutumistaan. nyt elämme tätä päivää, kriisipuhelimet päivystävät myös jouluna. pakeneva sieppaustarina, nainen kuvassa kertoi minulle. kopinaa, tällaista puhetta oli jatkua loputtomiin. kuinka siinä tunteet purskahtelivat pintaan. joutunut tahtomattaan niin outoon valoon, tekoihin, kaipaa vain miestä. joka toisi mieleen matalan järven. käsipohjaa niin pitkälle kuin yltää. kouluarvosanat, että ruoka odottaa valmiina, luettelon televisiosarja ihmemies macgyverin jaksoista. kun lapsesta asti puettu vangiksi, haalariasuun, voi vain arvailla. ystäväpalvelun tyttö ehdottaa asteittaista siirtymistä harmittomaan viihteeseen, sellaiseen joka saa hymyilemään. unohda levottomuus. miten olisi spa-hetki kotioloissa, pudistaa päätään, kiljuu. tällaisia tapahtumia palavassa korttitalossa nelihenkisen perheen kuopus pakenee tähän hetkeen, leikkeeseen. johtotähtenä sorrettujen mutta itsenäisesti ajattelevien naisten ääni. vältän katsomasta kohti. voimakasta, umpimähkäistä tunnetta, se nielee kirveen kädestä. jos mikään muu ei pidä paikkaansa, kerro niille, kerro niille tästä parkkihallin katosta, millainen se on ja miten nämä puukengät. tarraa päästäni kiinni, heristelee. ei aiheuttaakseen pahaa. häntä riivaa luonnoton halu.

hervoton läppä:

jari epäili vaimon pettävän
eikä kyseessä kuka tahansa
vaan perheen noutaja

mitään kertomatta
eläinkeskuksesta aika
koira kastroitavaksi

nainen palaa lomalta
hirttää itsensä

tyyppi jää kaksin
eläimen kanssa
syöttää sille samaa hubertia
mitä sirun pyöriessä nurkissa

ja joskus tuntuu

että selvittäisiin niin vähällä

kun jengi vaan puhuisi toisilleen

syksyinen seikkailupäivä

kuvittele ruskainen sunnuntai
kultaista aurinkoa kahvisevilla lehdillä
tuulitakit, kori käsipuolessa

sellaisen päivän jaoin
sienimetsässä rakkaani kanssa

kumarruin solmimaan
vaelluskengän nauhat
kun nostin katseeni
en ollut uskoa näkyä

taivaallisen kaunis, puhdas
verkkojalkainen tatti

seisoi ylväänä väriloistossa

kuin vuodenajan kuningas

mieheni puhkesi itkuun:
" ajattele, täällä se odotti meitä!
ja jos emme olisi tulleet nyt
vaan vasta viikon päästä
olisi se jo mätä! "

se oli kammottava ajatus!

kotona valmistin risoton
jonka umamintäyteinen syvyys
sai vittorion huokailemaan
silmät pyörimään päässä
kuin villintynyt hedelmäpeli

glossolalia

toissa viikonloppuna syötiin ja saunottiin
mahtava ilta sai yllättävän käänteen
kun ystäväni ritu alkoi puhua kielillä

pupillit taaksevääntyineinä
hän ulvoi katkonaisia konsonantteja
vaikeasti litteroitavaa kurkkuäännemyrskyä

nauhoitin hänen pyhää tilaansa
uudella iphone -laitteella minuutin pätkän
jonka veljenpoikani timi
latasi oikopäätä youtubeen

nyt klippiä jaetaan kulovalkeana eteenpäin
on selvää, että sadat tuhannet
videon nähneistä kakaroista
eivät käsitä hölkäsenpöläystä
tällaisesta armolahjasta

mm. chileläinen uutissivusto
jolta voisi odottaa
tiettyä vakavamielisyyttä, otsikoi:

”THIS IS HILARIOUS!!!
PSYCHIC OLD HACK
SCREAMING GIBRISH NAKED
TO JESUS IN THE WOODS”

sähköposti tukkeutuu
ja puhelin soi
pian siellä on varmaan joku veitola!

kaverin laukoma vitsi:

itseäni naurattaa 

eniten sellaiset jutut
jotka valitettavasti ovat totta!

 " faktaa niille, jotka miettivät
 miksi terroristi posauttaa itsensä päreiksi
 mietipä hetki sellaista elämää:

- ei esiaviollista sukupuolisuutta
- suuseksiä. koskaan eikä ikinä
- ei viinaa. kylmää kossuryyppyä

- huurteista tuoppia terassilla jätkäin kesken

- ei TV:tä. kaapeli tai satelliitti

- plaboyta tai aikuisten filmejä
- tissibaareja. ne on lapsen imetystä varten!
- virolaisten vosujen striptease-esityksiä

- vähän autoja ja prätkiä. helvetisti kameleita
- hiekkaa. joka paikassa
- lisää vain hiekkaa. ihan vitun ylt'ympäriinsä!

- HIEKKAA!!

- ei urheilua, hiihtoa eikä mäkihyppyä
- ne raukat kuulleetkaan rallista
- tai mitä on kalastaa ja saunoa 

omassa mökkirannassa

- grillaaminen tapahtuu kamelinpaskalla
- se jatkuva kyykkiminen

- mouruaminen tornissa

onko se musiikkia?

Itsemurha ei yht'äkkiä tunnukaan 

enää niin huonolta vaihtoehdolta... "

kuulumisii vol. 4

hävettää, ku edellisest postauksest venyny aikaa. takana kiireinen vkl! kiitos jonasin ja antin. ne ollu koko vkl himas. niin ihana puuhata kaikkee, vaikken joka yö pääsekää niiden väliin. okei myönnetään, oon antille mustis!

oltiin eile töölönlahdella sutii energiaa jäälle! aurinko paisto ja puuterilumi huiskui. jonas heitti mulle lumipalloja!  mut vähänkö mä ihmettelin, et mitä hittoo?? kun sain ne kiinni pallot katos ympäriinsä. Ja  kun ei ollutkaan mitään viedä sille takas. Sit yhtäkkii näin jäniksen tai tommosen pupun eikä mulla tietenkää ollu remmii jäällä, niin kinnasin ihan täböl sen perää. JA ETTE IKINÄ ARVAA MITÄ NOLoO TAPAHTU!!! AARGGH!! mä hyppäsin semmoseen kinokseen ja upposin, jäin mahasta kiinni. Sit vaan vikisin ja venailin totaalisen alistettuna poikana. maailman onnellisin tietty ku jonas tuli ja nosti mut sieltä syliin. olin niiiin nolo, mut HALOO, kai se saa näkyy, jos jotai rakastaa!

JA MITÄ MUUTA? antti sanoo mua lylleröks! Kun eka kerran kuulin sen, loukkaannuin niin, etten syönykkää pariin päivään - onneks kumminkin tuli koulutusnameja. enkä aina pääse eka hypyllä enää sohvalle. närästää! eli siks saan nykyään ihan ruokaa aika snadisti. eikä sitä tipu lisää, vaikka nuolen kupin kuinka anaalisen kiiltäväks. Kyllä se ehkä vähän lohduttaa, että toi jonas on kans laihiksella. se taiteili exelillä painotaulukon, mihin tuli oma sivu mulle ja oma sille. nyt meitä molempia sit punnitaan ja katotaan, kumpi on kesällä timmi ja kenen perää kuolataan.

mun ruokavalioon on lisätty kylmäpuristettu neitsytkookosöljy. aluks maistu oudolta, mut nyt oon siihen jo niin tottunut, etten oikeestaan edes muista, miltä nöttkötti maistuu ilman sitä. Ja hei, masu todellaki kiittää!

JA: ei kuukautta ilman shopautusta, eli posti toi tänään kauan odotetut pakkastossut. vähänkö oon söpö, kun taputan fleecet jalassa hesperian puistoo! kaikki tsiigaa et hei, mikäs kovanaama / symppis tuolla bostaa! ei tassut jäädy pitkälläkään lenkillä, et talvi ja räntäsade; STOP TRYIN' TO HIT ME!! Enää pitää opetella kiinnittämään huomiota, ettei kusi valu töppösille!

muuten menee hyvin! ELÄMÄ ON JUHLAA! toi jonas saisi vaan vähemmän räpsiä kuvia ja enemmän keskittyä leikkimää mun kaa. turhaako mulle on hankittu tää solmuköysikin! pitäiskö sitä ihan oikeesti vetääkin vähän, vai onks se vaan rekvisiittaa et poseen kuvis sen kaa coolina?!?

mut nyt täst tuli iha sika pitkä, mut palaillaa, ja kaikil ihanil lukijoille WUFF!!