terraarion sisustuksesta

olen jo pitkään arponut hämppy-ystäväni terraarion sisustusta. tuntuu että herra hakkarainen talsii vain ympäriinsä päivitellen aikaansaamattomuuttani. itse valikoisin muutamia räikeitä tehostevärejä, kenties viidakonvihreää, mutta hän on pikemminkin sellainen pohdiskelijatyyppi. liaani ei todellakaan tule kyseeseen. parasta olisi eritellä persoonamme, fuusioida näin kuvitteellinen ”metaötökkä”, johon henkilöityisi meidän molempien vahvuudet ja intohimot elämässä. Aiemmin HH:lla oli iso kasvi, mutta huono puoli oli se, että kerran näin hänet kapuamassa kohti latvustoa. kun koitti laskeutumisen hetki, alkoi pelottaa, mitenköhän käy. hän kiipesi alas ja töppöset eivät aivan ylettäneet maahan, heilutteli vain hädissään vasemman puolen jalkoja, kunnes viimein pääsi kuin pääsikin maahan turvallisesti kosketettuaan ensin mangrovelesettä. asia on sikäli merkityksellinen, että decorissa yhdistyy parhaimmillan sekä käytännöllisyys että hytöy. kauhuskenaariossa taas tila täytetään erilaisella tilpehöörillä, joka yhtä kaikki tuntuu vieraalta. kodin on tarjottava virikkeitä, muttei sen sovi olla vaarallisuusasteeltaan miinakenttään verrannollinen hullunmyllykään! riitasointunsa tähän terraarion kohtalosta käymäämme diskurssiin tuo hakkaraisen oikullinen käytös. toisinaan hän yöpyy taivasalla, mutta esimerkkinä mainittakoon, että viimeaikoina HH on kaivautunut aavikkohiekkaan, lämpökiven juureen tonkimaansa onkaloon, viettämään noita yöllisiä hetkiä, joiden kestäessä hän kehrää mielensä kätkyeissä, unelmiensa majataloissa.