suomalainen tappajakansa

Suomessa tilastoidaan vuosittain reilut satakunta murhaa, tappoa ja surmaa. Veriteon yritykset kieppuvat 300:n hujakoilla. Suhteessa väkilukuun määrä edustaa läntisen Euroopan huippua. Aseenvarressa meillä tyypillisesti huhkii nuori mies, usein työtön. Jengiläiset ja ammattirikolliset kähmivät nimiinsä verrattain vähäisen siivun henkirikosista.

Kenellekään ei liene yllätys, että uhri on lähes aina tekijän tuttava, “ystävä”, naapuri, sukulainen tai puoliso. Tyypillinen veriteko on pikaistuksissa sohittu tappo. Perusluonteeltaan juro mies patoaa ahdistustaan, kunnes ryypätessä terästäytyy laittaamaan pisteen pitkään jatkuneelle vastakarvaan silittämiselle. Taustalla velloo usein kaveriporukan kiista vanhasta velasta tai niinkin vähäpätöinen asia, kuin riita viinapullon katoamisesta. Perheen sisäiseen veritekoon saattaa johtaa pitkään jatkunut nalkutus tai erimielisyydet “hyvästä elämästä”. Alkoholin ryydittämät mielet ajautuvat törmäyskurssille ja väärinymmärretty verbaliikka eskaloituu käsirysyn kautta turmioon. Myös vanhat kaunat, kuten perinnönjaossa koettu epäoikeudenmukaisuus tai rajariita, saattaa humalaisen aivoituksissa puhjeta kukkaan “elämää suurempana kysymyksenä”.

Laukaisevana tekijänä järjettömyyteen usein näyttäytyykin äkillinen tunne tai muisto pitkään jatkuneesta väheksynnästä, arvottomuudesta tai polkemisesta. Teko on hyökkäys vinksahtanutta vuorovaikutussuhteen dynamiikkaa taikka todellista tai kuviteltua henkisestä väkivaltaa vastaan. Asia ratkaistaan tässä ja nyt.

Suomalaiset suosivat teräaseita, eli tyypillisimmin puukkoja sekä erilaisia talousveitsiä. Hengen toiselta riistää vaivatta myös lyömällä tai kuristamalla. Näissä tapauksissa tekoa ryyditetään millä tahansa käteen sattuneella esineellä ja käytännössä vain mielikuvitus rajaa veriteossa käytettyjen aseiden piiriä. Mainittakoon esimerkkeinä nahkavyö ja jalkalamppu. Myös haulikko on lunastanut kiistattoman paikkansa suomalaisten surma-aseiden aatelistossa. Myrkkyyn tai pommiin turvaudutaan harvoin. Tässä kulkee romantiikan raja!

Riehumaan harvoin lähdetään kunnanrajaa kauemmas. Surmatyöt suoritetaan joko tekijän tai uhrin kotona. Parisuhteen sisäisessä tapossa nämä luonnollisesti ovat yksi ja sama paikka. Myös mökit ja huvilat käyvät kohtalon areenoista. Spesifimmin varuillaan on syytä olla ovensuissa, parvekkeilla ja kuisteilla. Henki on herkässä sangen kliseisesti myös kapakan edessä ja grillikioskin jonossa.

Henkirikokset pakkaantuvat viikonvaihteille. Lauantai on kansallinen tappopäivä, näyttäytyen tilastoissa ylivoimaisesti viikon vaarallisimpana vuorokautena. Hyvin edustettuja ovat myös erilaiset juhlapyhät, jolloin kansalaisilla on riittämiin aikaa rauhoittua riitelemään.

Suomalaisen luotto poliisiin ei vanku hädänkään hetkellä, sillä suuri osa surmatyön tehneistä joko itse ilmoittaa tapahtuneesta tai muutoin odottaa virkavaltaa tekopaikalla. Harva yrittää piilottaa ruumiista tai tekonsa jälkiä. Toisaalta ruumista lähdettäessä kätkemään, suosikkipaikkoina keikkuvat vuodesta toiseen metsät ja lammet. Ruumis joko upotetaan tai kaivetaan maahan. Vain aniharvoin vainajaa ryhdytään polttaamaan saati leikkelemään osiin.

tabloidiuni

venaan opera specialia 

selaan iltasanomia, olen hilpeällä tuulella
tuleeko oreganoa? totta kai!
normaalikokoinen sprite

naputan pöydän lasikantta
se on aitoa lasia
ihmeellistä, että se kestää tällaisessa paikassa
ja miksi muoviliinaa tarvitsee erikseen suojata

kotimaa – vanhukset keränneet jätöksiä tynnyriin
joka nyt raijattu eduskuntaan
ei kovin fiksu tempaus
vaikka huomio toki taattu

ulkomaat nato -jargonia

gazassa räjähtänyt pommi

kaatopaikalla, nekin ovat universaaleja

viihteessä BB ja tanssikilpailut

anna puun naamiais-look

- pukeutunut puuksi

tällainen kiristää päätä

urheilussa pohditaan suurten järjestystä
ronaldo vai messi, unohdun kysymykseen;
ronaldo on koppava, veistetty jumalan kuvaksi
messi taas nöyrä, on siinäkin jotain pyhää!

harri olli myöntää hypänneensä
sapporossa päissään

ja kuitenkin podiumille

mäenlasku on niin armoton laji
että suoritus paranee pöhnässä

myllylä kommentoi lahden tapahtumia
mutta sehän on kuollut
tässä lienee jokin sekaannus
miksi näin vanhoja asioita edes vatvotaan

ja sitten - horoskoopit, vaaka 23.9.-23.10.
”menetät uskosi horoskooppeihin.”
asiaa! kerrankin vahva statement
jotain konkreettista

että läpäissyt oikoluvun
jos sellaista ylipäätään enää harrastetaan
lehdistö rypee kyllä alennustilassaan

syyspäivän heleys valtaa mielen

sarana käy ja paakari tuuppaa pitsan
voimalla eteeni, minkä napisematta sallin
hän tuntee nämä pöydät, salami kuplii

kysyn sovitellen mielipidettä ennustuksesta
”se on paradoksi, ansa
joudut sen sisään, oregano loppu”

fiilis pilalla, ruokahalu mennyt
tiedostan näkeväni unta
mutten käsitä sen lainalaisuuksia

1) kuinka talviurheilu
tunkee väkisin jokaiseen pätkään

ja

2) miksi tarvitsen kurdin
avaamaan itse kehittämäni arvoitukset

brittitutkimus, ellei sekin ollut unta

väitti aivojen raksuttavan 

ajatuksen edellä
sellaista on mahdoton käsittää

haen tiskiltä vauhdin, pusken
pöydän kadulle 

nahkatakkijäbä toljottaa ikkunaa

tunnustelee puitteesta repsottavaa teippiä

"ota vähän iisimmin"

nostan kansilevyn nojaamaan seinään

kieltomerkki sylissäni
syöksyn lasin läpi katuun
uni on nähty

symbioosi

Pitkäaikainen unelmani täyttyi syyskuussa perheenlisäyksen myötä, kun Louis Vuittonin hihnallinen Keepall 45 laukkuleidi Monogram-kuosilla purjehti elämääni! Nyt tämä kaunokainen on ehtinyt edustaa jo kahdella matkalla, molemmilla täydellisesti tarkoitustaan palvellen!

Jotenkin ei ostovaiheessa tullut edes mietittyä muuta kuosia kun tuota Monogramia, minusta se on niin klassinen valinta, että ummistin silmäni muilta henkeäsalpaavilta vaihtoehdoilta. Myönnettäköön että esim. Damier Ebene houkuttaisi näin jälkikäteen. Nyt pakottaudun seisomaan valintani takana, vaikka todellisuudessa tuntuu, että pikemminkin päinvastoin, kuosi valitsi minut. Kuljin sitä kohti kuin härkä huiviin. Se oli menoa!

Odotan innolla, että leidi reissaa hieman maailmaa, pääsee Euroopan nihkeästä ilmastosta, kenties Miamiin, ja näiden kokemusten saattelemana patinoituu täyteen jumalaiseen loistoonsa. <3 Omasta mielestäni laukku on parhaimmillaan, kun ensi silmäyksellä näkee monien silmien syöneen sitä, sen edustaneen haastavissa olosuhteissa, mutta saman aikaisisesti aistii myös siitä pidetyn huolen. Laukulle osoitettu rakkaus häikäisee ympäristön selittämättömällä tavalla. Sellainen ilahduttaa tarkkaa, arvostavaa silmää! Arvokas laukku todellakin kehrää hyvän omistajan, kumppanin, seurassa. Olen sitoutunut 120 % tähän matkaan!

Koko 45 on minulle passeli. Britteihin kohdistuneella työreissulla sain laukkuun mahtumaan 4 päivän vaatteet, vaihtokengät, henkilökohtaisen kosmetiikan ja iPadin (pakko myöntää, olin ylpeä pakkaamistaidoistani tässä vaiheessa, etenkin tuntien sikäläisen ilmaston oikullisuuden :D). Mutta kuten todettu, LV:n suorituskykyyn saattoi luottaa horjumatta! Toisella kerralla hän matkusti kanssani junalla maalle, anoppikokelasta tapaamaan. :) Karsimalla 45:een saa siis myös pidemmän matkan tavarat pakattua. Mutta mikä parasta, se on tarpeeksi pieni käytettäväksi päivittäistavaran siirrossa esim. salikassina (niinkuin myyjä silloin sanoi ;)).

Hihna on mielestäni "hyvä olla olemassa", ei kuitenkaan välttämättä pakollinen. Hihna tosin painaa olkapäätä aika paljon, mutta ei tämän kaliiperin laukkua enää kädessä koko ajan kannetakaan. Luojan kiitos vaan lentokenttien matkatavarakärryille :D

Toinen kysymys, joka kunkin laukkufriikin tulee kontollaan ratkaista, on merkkiliikkeessä painatettavat nimikirjaimet. Kyseessä onkin elegantti ja personifioiva elementti, joka ilmaisee omistajan ja laukun suhteen lujuutta. Itse päätin jättää tämän houkuttelevan option aktualisoimatta, mikä tässä elämäntilanteessa harmittaa. Tällainen laukku kestää kuitenkin koko elämän, mitä naisen nimestä ei tietenkään voi sanoa.

kaikki menivät vikaan

Kissa Pippi on nyt kuolleet, ei voisi olla rauhassa. Hän vihasivat muita eläimet koko elämä ja hän ei ollut vähän lapsirakas. Toisinpäin, vähän kuin se happan vanha nainen, halusi kuolla yksin. Kun Pippi tuli sairaiden ja olisi tappanut kesällä, päätin että järjestää arvokkaaseen viimeinen leposija ja koska äiti antaa sen separat polttohautaus, niin että kissa olisi halunnut. Mutta kaikki menivät vikaan.

Siksi se tuhkaus ja epäilys että oli väärin tuhkaa. Äskettäin kaivamme haudasta tämä kauko nurkassa eläinten hautausmaa. Halusin olla yksin, että hän saattaa olla viimeinen lepo hän olisi halunnut, joutuu toteamaan pettyneen. Kun uurna kanssa tuhkaa, kun monta kysymystä oli, punnitsimme sen yhtä paljon kuin kissa, ennen se oli lopetettu. Se oli väärin tuhkaa!

He sanovat Pippi olivat sopineet yhteinen polttohautauksen! Mutta miten se voi olla, kun massa polttohautaus levisi Pippi tuhkan väärä minneslund. Hän päättyi joukossa tuhansia muita eläimiä! Luulin, että se oli niin kauheaa, hänen vuokseen. Mikä persoona hän on. Hyvin surullinen olin ja pystyä loppetaa tämä itku. Kun kuulin pelkästään tänä vuonna 600 eläimiä haudattu siellä. Että ei tiedät, jos kissa siellä rauhan, eläinasema vahvistaa, kun kysymme. Et saa mitään paperi ja se vahvistus eläimille polttohautaus yhteen mahdottomuus.

sukeltajan paratiisi

SEA WORLD - tsunami sen pyyhki. hökkelit veks ja jokaiselta veli. jengi elää, millä nyt, versoilla. mut uskomaton se riuttameininki. mulla tietenkää happilaitteistoa. snorkkeli ja tsiigailla, tykityksenä boldeja värejä, tyyliin neon ja varoitus. et vittu tossakin kivessä on magee printti. eikö se muljase pään esiin. kurkku suussa nykäsen siihen retkikirveen pystyyn. veri pöllyttää pastellivettä. elikko sukeltaa korallin kylkeä ja nuppi vaan törröttää. soronos sekin hakku. vuokraamon kundi nauraa kuin kastanja, kuittaa suoraan välinepantista.

saara

sain tiedon raskaudesta samana päivänä kun faija kuoli. viikolla 30 heräsin karheaan lauluun omassa  makkarissa. se käski pitää silmät kiinni. hajusta tunsin isän. makasin siinä paikoillani, kun päähän hahmottui kuva tutusta kädestä, reumaiset nivelet, sikiö kämmenellään. oudon kuuma puristus mahassa, kuin vauva muljahtaisi ympäri. ”saara oli kuristua napanuoraan” minusta on kasvava tunnollinen äiti. rakastavansa meitä ikuisesti. havahduin katsomaan ympärilleni. tuoksu katosi, samoin lämpö. avasin parvekkeen ja aurinko hedelmöitti meren. neuvolassa veikattiin poikaa, mutta ukki se vaan tiesi paremmin.

vakavoituminen

joku splatteri pyöri kun jauhettiin, mikä olis pahinta mahdollista. esan mielestä elävältä hautaaminen. mä intän, että just lepiä. et voi olla tosissas. joo joo, jätkällä riitä muna maata puikkona boxissa. neljän tuuman laudasta sahaamaan arkkua. kangilla kuoppaa, kun funtsin, kuinka älykäs veto käynnissä. mut sinne loota putoo ja mä perässä. toni naulaa kannen. kuulee vaan kuinka sora ja muu, lapio kerrallaan, lasahtaa. jano siinä tuli. eikä ajasta tiennyt mitään. hengittää kuumaa ilmaa. miettii, riittääkö se. onko aamu vai ilta kun kukaan tuu, tomua varisee ja aivot räjähtää. että kuinka paskan leffan tästäkin saisi.

notebook:

(eli toisiinsa liittymättömiä fragmentteja
joille tuskin löytyy käyttöä)

comfort zonen ulkopuolelle
on ihan cool mennä
mut kun sä paskot muiden pyhään
touhusta menee maku

älä naurata
keuhkot räjähtää

lääkärikin sanoi
että ruhjevamma
mutta vitun ikävä semmonen

naistenlehtirunous

vielä on toivoa
kynttilä

keijo sai saatana hauen

olen pelannut
kerjäläisleirissä koripalloa

mielestäni se, että vainajasta tulisi uusi tähti on mukava ajatus

tarkastele elämääsi. kuuntele ja kunnioita itseäsi. myönnä ongelma. kohtaa totuus.

make on kai postilla töissä

jos joku stereotyyppinen mies
ei ymmärrä miten tyyny maksaa satasen
niin toisinpäin naisen
on mahdoton ymmärtää
miksi kaikki rahat on pakko kännätä

aamiaisella puidaan dollarin kurssia

oman isäni takia
olen kasvattanut tuntosarvet
jotka yltää torkkelinmäen toiselle puolen

haistelemaan toisen tunteita

lähempää paljastuu

ärrävika, luonnevika, viikset

ylpeys

kesä viikkarilla
promoamassa viinaa
jaettu hytti

tyypistä löyhkää rajoitteet

sen käyvän pelkällä rehulla

sanon tän kaikella lämmöllä
mut orgaaninen elämäntapa
mitä se niinku tarkottaa?

että koko maailma
topataan ekolla?

ja mimmi luulee olevansa jeesus

pukeutuessaan haperoisiin kledjuihin

polkee fillaria kypärä päässä

saattohoito

mikähän siinä on
että elämä, elossa oleminen
on arvo ilman muttia?

hirtän itseni
vielä kun pystyn

unohdukseen asti
loisia, osasto x

kukaan ei tule katsomaan
ei sillä, että tajuaisi odottaa

kuoleva ihminen
ei pysty edes nielemään

korvaamaton

on tavallaan tyhmää lähteä vapaaehtoistyöhön pelastamaan koko maailmaa, kuten itse tein pakatessani laukkuni kohti costa rican kilpikonnavyöhykettä. pian sitä pettyy tajutessaan, ettei yhden ihmisen auttamisenhalulla käännetä globaalisti jyllääviä kylmien arvojen tendenssejä.

työ oli rankkaa yöllistä partiointia. usein toimialueeni kattoi kokonaisen sektorin! tarkkailla väsyneenä rantaan kömyäviä otuksia tehden niistä havaintoja espanjankieliseen blankettiin. kerätä munia vatiin ja kanniskella niitä hautomoalueelle.

paikalliset raakalaismaiset terroristit hortoilevat zombeina samaa rantaa, etsien samoja munia, jauhaakseen kellastuneilla hampailla vieläkuoriutumattomat sielut ravinnokseen. ihmisrauniot tomivat näin täysin vailla omaatuntoa, saati käsitystä biodiversiteetin merkityksestä heille itselleen. omaa etua tavoitteleva puusilmäisyys suututtaa niin, ja suruttaa!

mutta toivoakin vielä on! vapaa-ajallani kävelin usein hätkähdyttävän kaunista east shorea mutustellen kookoslihaa. kun kerran huomasin: armottomassa auringonpoltteessa hiekkaan on mahastaan juuttunut merikilpikonnan heiveröinen poikanen. se tuijottaa minua nuupunein silmin. nostan matkalaisen vesirajaan ja pian se virkoaakin, räpylöiden aallokkoon!

yksittäistä luontokappaletta voi kukin henkilökohtaisesti auttaa. sellainen työ, luontokappaleelta toiselle, on niin korvaamatonta, etten ikinä antaisi itselleni anteeksi, mikäli olisin jättänyt tuon viattoman olennon riutumaan, eli lähes varmaan kuolemaan, siihen väli-amerikan paahteiseen iltapäivään.

läsnäolosta

kengän kärjellä höyhen kulkeutunut kämppään, oudon vitivalkoinen. nostan sen tuhkikseen. illalla kustaa vaasassa. jos tiedät mestan. räkälä vasemmalla, kun tulee piritorin suunnasta. vastapäätä kundi. pankkiryöstäjähuivi naamalla. kuiskaa, että iho on ratketa. nainen lähtenyt. velkaa ja kamahommia. otan sitä ranteesta. kynttilä vapisee. aavemaiset, vieraat sanat sisältä: ”toivoakin vielä on.” takaseinään nojaa jäbä. jumalattoman pitkä. että pää katossa ja parta napaan. motoristirotsi, sivuilla notkuu siivet. isot, mehukatinpaksuiset. kiertää pöydän. kämmen olalle, geelikynsineen. mä puristan ekaa. ja sen silmät anoo, lisää: ”usko ja tee.” ja se hengittää. himassa googlaan; gabriel. tietenkin. mielikuvitus ei tyhjästä veny. toivon enkeli, mutta samalla kuoleman. ja vihkiytyneet lisää; ne jättää enteen, arvaat varmaan minkä. säilytän sitä lootassa. äidin väsäämässä. kun vielä eli. eikä se ole linnun sulka.

lintukoto

taittoveitsi, STAINLESS
uhkaa avata kaulan
nurkkahuoneistossa ravaa narkit

siirtyy tyttöön
ihmeen tyyneenä voi odottaa
hissi nousee, älä viillä vielä, kilahtaa

seitsemän askelta abloy ojossa
hullua naurua
eteisessä tervehtii bägi

kuristaa ja tökkii
”nääksä tän valtimon”
kun rusautan selkään

sitten puukkokäteen
tippuu iskusta polveen
piripää ei tunne kipua

titleistin sandy, kromattu 56°
juoksevan veden alla
painoin P:tä
kytät kantoi pois

mätkimisen luulisi loppuvan
kun toiselta menee taju
bad luck love -tyyliin
eläin sisällä vain jatkaa

kallo tuntui särkyvän
sellaista ei nisti ansaitse
että eloon vielä jäisi

ainoastaan sankari
toimii, kun sitä kysytään

laihdutusuutisia

pinnallista vannoa
yhden dieetin nimeen
kurkku, suolavesi ja ah, autuus

geenipooliini istuu pekoni
parhaiten banaania myllää
neekerin anatomia, kinuskin riisiä
apache vetää papuja

turha niille on hollywoodia tuputtaa
hamuta lautasmallia numerologiasta
tikkurilan värikartoista

tervein noudattaa
DNA:ta, eläimellistä pakkoa

viihteestä

nyt mieleeni vyöryy hätkähdyttävä X-files episodi: omissa oloissaan punaniskaisen tuppukylän perukoilla asuu betonibunkkerissa perhe, tarkemmin ajatellen pienehkö klaani. jäsenet ovat muuttuneet rakennuksessa vuosikymmeniä velloneen insesmin seurauksena vammaisiksi hulluiksi. epämuodostunein kaikista on poika; sirkuskääpiön ja lepakon risteytyksenomainen sekasikiö. kuvittele sellainen kissankasvoinen tumppi sähisemässä silmät kiiluen. lima vain valuu kun jäbä roikkuu kynsistään pää alaspäin ruosteisessa putkessa. ja siihen kippurasorminen pikkuveli homostlemaan viereen kybällä, lipoo ilmaa jakautuneella kielellä ja hinkkaa itseään. sairasta meininkiä! vanhempi nainen raakkuu kalisevana ympäriinsä kuin nostosilta, eivätkä viranomaiset tähän puutu, kunnes sakastissa sattuu murha ja mulder ja scully paukkaavat tapahtumien polttopisteeseen. ahdasmielinen sheriffi vaimoineen piestään pesäpallomailalla mäsäksi niin, että lähtevä korina kääntää sisälmykset. ukkosella haastaan karannut hevonen löytyy koskesta, hukkuneena ja yhtäkkiä chevy ei enää starttaa. ikääntyvä intiaani tuntuu tietävän kaiken haudoista ja paljastaa nahkakääröstään mustan kiven. loistava jakso, takuuvarmaa mappinautintoa! symboliikka kätkee sisäänsä kutkuttavaa etiikkaa; miten weirdot liittyvät vyyhteen, ja voiko joku todellakin olla outo, tekemättä murhaa?

myös psykopaatti todistaa niiden mukaan, listan koristeena, sieltä luettelosta kun luet toiseksi viimeisen kohdan, kilpailla ei saisi jumalan kanssa (mutta tapaus todistaa, pistät merkille, minusta tehty ilmoitus, hoitoon joutuessa evätty oikeudenmukaisuus, jossa näyttää pitävästi perättömyys, antaja itse näennäiseksi henkilöksi, joka katkaisee sormen, koska sellainen seuraa tekoa, oire jostakin pahemmasta, kuten varmuudella syytteen luettuani sen mukaan tehdessäni olin toisessa paikassa ja muiden, vaikkakin tuntemattomien seurassa, toteuttamassa heidän luomaansa harhaa, kun taas abityttö osoitti ylitsevuotavaa kiinnostunusta avaamaani järjestykseen, jolloin toisesta huoneesta kantoi kysymys, seuraisinko ydinsotaa huvittuneena vai antaumuksella, mikä oikeuteen päästessä todistamaan saamaan mikäli heidän nimiään olisi kyselty, mitä ei voinut lukkojen takaa tehdä) sitä edelsi nöyrtyminen, pyysi minulta konkreettista apua, koska itsenäinen olento, kykenevä haaveilemaan, ei pelkästään verestä, järjestin muutaman muun sitä antamaan, ulkoiluttamaan imuria, käyttämällä huomattavan määrän panosta saadakseni heidät vastentahtoisina niin tekemään, suunniteltu hyvin huolellisesti, kuinka toteuttaa teko, vaikkei olisi pienintä aikomusta aiheuttaa tuhoa, paeta paikalta kuin peto, auttamisenhalusta ja velvollisuudentunnosta

biorobotit

omani poistin vetämällä hampaat
ajatus kirkastui salamana
käsittämään hirmukoneiston
joka kaltaisiani jahtaa

implantilla ihmisen saa konkreetisesti haltuun
ryhtymään tekoihin, ei vastoin tahtoaan
vaan pikemminkin ohjelmoitu mieli
kykenee vain toteuttamaan koodia

puolta suomalaisista ohjaa keskus
heidän sitä itse tietämättä

tämä on korutonta faktaa

orja pitää ajatuksia ominaan
rakastavansa kinuskia ehdoitta

syysihminen - ja pah!

puhutaan energiakentistä
mistä keho koostuu
sappea, limaa, verta

vetska värähtelee, ja sitä myötä tunteet
tietyin taajuuksin, kukin radoillaan
mikrosiruun syötetään kyseinen fregvenssi

napinpainallus
ja kas, siinä meillä on sekopää
kouluampuja, jos eliitti niin päättää

tämäkö huuhaata

sääliksi käy

lajikuvaus

tiedäksä miten MMA kääntyy suomeksi
vapaaottelu, mixed martial arts
hyvää turpaanvetomeininkiä

helsingissä järjestetään kurssi
hinta 170

en todellakaan maksa tota

tappamisen alkeista

jokainen osaa kuristaa

amma

välinpitämättömyys pelottaa
sokeudutaan nyansseille
miten huonosti ihmiset
tässäkin kaupungissa voi

käsitys ei riitä, jaksa venyä
miten elämä muutetaan
välittämällä

mut mä en suostu äiti-amman haalariin
tulkaa helmoihini kaikki
avaan teille sylin 

vampire moi.

oon gootti 15-v muija. poltan röökii. popitan kaikkee nirvanasta j-rockin kautta horror punkkiin, sit biisi vaihtuu ja kreisibailaan pitkin seiniä puuha-peten tunnarii. haaveilen vanhasta miehestä, itseasiassa tiedänki yhen, ja nyt haluisin arkun arkikäyttöön. luukkumalli, purppuraa silkkiä. join kesällä 3 litraa sianverta, joten ei haittaa, vaikka loota kerran käytetty. ehkä hyväkin vaan, ettei tunnu feikiltä kun siinä lepää. tai se faijan pomo ottaa takaapäin, ja tietää et pian se kuolee ja mä vaan elän. ja nauran. taltta ei tod. pysy kädessä, eli ite en puuta jyrsi. koluun autotallin läpi. sieltä löytyy tyyliin kuokka jolla kaivaa. oon totaalikyllästyny järjestykseen nyt.

kuskit

kaverin faija nukku niide landella
mutsi delas synnytyksessä
eikä muitakaa mestoilla

nousi kolinaan keittiöstä
siel leijuu sinihohtonen surupuku
verkko naaman edes

tyyppi yrittäny kysyy
miks noi hautajaiskledjut
ja eikö sen pitäis olla kuollu

vaimo ei vastaa
osottaa vaan ovea
DUNG, DUNG, DUNG

paskat housussa, mut silti avaa
kaks korppia kaiteella
”sä lähet megee"

tappelee hulluna vastaan
tajuaa, et se on viimeinen matsi
jos...

kuristaa tipua, samal ku toinen
ryysii päälle, repii, kynsii
sit menee taju

aamul keittiön lattial
kaikki luukut levällää
naama veres, kädet nokittu

terassi sulkia mustana 

ottaa sotkusta kuvan

ja sen kuvan 

mä oon ite nähny

terraarion sisustuksesta

olen jo pitkään arponut hämppy-ystäväni terraarion sisustusta. tuntuu että herra hakkarainen talsii vain ympäriinsä päivitellen aikaansaamattomuuttani. itse valikoisin muutamia räikeitä tehostevärejä, kenties viidakonvihreää, mutta hän on pikemminkin sellainen pohdiskelijatyyppi. liaani ei todellakaan tule kyseeseen. parasta olisi eritellä persoonamme, fuusioida näin kuvitteellinen ”metaötökkä”, johon henkilöityisi meidän molempien vahvuudet ja intohimot elämässä. Aiemmin HH:lla oli iso kasvi, mutta huono puoli oli se, että kerran näin hänet kapuamassa kohti latvustoa. kun koitti laskeutumisen hetki, alkoi pelottaa, mitenköhän käy. hän kiipesi alas ja töppöset eivät aivan ylettäneet maahan, heilutteli vain hädissään vasemman puolen jalkoja, kunnes viimein pääsi kuin pääsikin maahan turvallisesti kosketettuaan ensin mangrovelesettä. asia on sikäli merkityksellinen, että decorissa yhdistyy parhaimmillan sekä käytännöllisyys että hytöy. kauhuskenaariossa taas tila täytetään erilaisella tilpehöörillä, joka yhtä kaikki tuntuu vieraalta. kodin on tarjottava virikkeitä, muttei sen sovi olla vaarallisuusasteeltaan miinakenttään verrannollinen hullunmyllykään! riitasointunsa tähän terraarion kohtalosta käymäämme diskurssiin tuo hakkaraisen oikullinen käytös. toisinaan hän yöpyy taivasalla, mutta esimerkkinä mainittakoon, että viimeaikoina HH on kaivautunut aavikkohiekkaan, lämpökiven juureen tonkimaansa onkaloon, viettämään noita yöllisiä hetkiä, joiden kestäessä hän kehrää mielensä kätkyeissä, unelmiensa majataloissa.

älyvapautta

tästä tekstistä puuttuu kerroksellisuus

jää aivan tyhjäksi, on ryhdyttävä leikkiin

osuakseen mielen maalaamaan tikkatauluun

kerää kolme erilaista sanastoa
mitä ikinä juolahtaa mieleen, sisustustermejä
päiväkotia ja kesää, vaikkapa!

voit leikata paperista kaistaleita
hupsista vaan, pyöräyttää pussissa
kuinka hauskaa on neuloa sellaista sanapussukkaa
tärkeintä on mielivalta

syntyy rajoja leikkaavaa outoutta
käsitepareja, joiden läpi
annat hengityksen kulkea
ajatuksen suuntaan, kaipuun

sellaisesta lukija pitää

terävää kivikkoa

maattiin harjakattoa
kuumaa peltiä
jalat liukustopperilla
ja seuraavat harteilla

iso jengi jätkiä
aurinko ja avomeri
hyväntuulista nousua
onnea, puhetta pillusta

jota osa oli saanut

heräsin siitä palellen ja alasti
alas ei päässyt ilman apua

päärakennukselle metsää
ja meren jyly
jota aikani yritin ylittää

roikuin rännissä
mutta kiipesin ylös
en halunnut halvaantua
kukaan ei todellakaan tullut

sinä yönä kävin läpi koko skaalan
rukoilin ja vihasin
ymmärsin itsestäni enemmän
kuin aiemmin tai sen jälkeen

olevani tässä
ja mistä siinä on kyse
kun ihminen rakastuu savupiippuun

sen päällä seisten
huusin oratoriota aaltokoneelle
päättäen shown raivorunkkaukseen

rakensin pesää hormin taakse
irtirevityistä hiuksista
joita tuuli nyysi mukaansa

hysteerinen itku
turvotti naaman umpeen
sormista olin eniten huolissani
lämmitin niitä sisälläni

viimein otin aamun vastaan
pää tuskasta halki
käsi führer-tanassa
tiesin sen olevan saatanan kätyri

päivä ja epätietoisuus jatkuivat
ajattelin kuolemaa
mitä kivessä lukee
ja sitä kohtausta seitsemästä veljeksestä

makasin krusifiksina
oli pakko imeä ilmasta värejä
jos aioin onnistua irtautumaan kehosta
lentämään edes hetken

sen tunteen läpi
näin hahmon polun päässä

jussi juoksi kohti
kunnes lyhistyi maahan
alkoi hiekassa kierien
repiä t-paitaa päältään

huusi vaan vittua
ja kuinka se oli vahinko
rauhoittelin sitä paniikissa
että kaikki oli ok
mulla oli kaikki hyvin

halusin halata sitä 

että kaikki on ok 
mutta mä olin jumissa 

sillä vitun peltikatolla

03 / 07 / 12

päivä alkaa sillä
että nousen pöytään
vihreetä teetä ja kirjoituskone

on biisejä, jotka tarvii sanat
ei saatana
sekaan kolmannes jallua

jenna soittaa
ei enää ikinä
halua nähdä mua tossa kunnossa

pahoittelen, että sillä on duunia

jos satuin tullessa herättämään

tällaista jargonia

käskee kuunnella ihan vitun tarkkaan

vessassa käärme
joka ei ole metafora
boa, sihisevä runkkari

yritän kysyä
mistä se kotoutuu
”herra yksin tietää

päivänsankari aloittaa
siivoamalla veren rapusta
ettei se johda meille”

on lähdettävä pakoon
mutta teme streemaa muijineen
squash-turnausta irlannista
ja nauttii siitä

elämä on absurdia taidetta

teflon-love

tässäkö suojamuurini
erittäin herkkä hetki
kyynelehdin ja kaikkea

selaan kuolleita ihmisiä
joiden numeroa ei raaski poistaa
en tiedä miksi
olen tällainen pervo

kun huomasin;
teemukissa on kaksi lusikkaa
se vain lisäsi tuskaa

voimattomuutta

eilen tuli dokkari kiinasta
mitätön rääpäle, perus riisiposki
näki terävästi pimeessä

sitä oli testattu
sohotettu fikkarilla kohti
ja sen silmät loisti
niinku kissat

voitte kuvitella
minkälainen stara se junnu on
kylässä, jonka kadut hyllyy mutaa

kelatkaa, elämä kirjotettu tähtiin
mitä kaikkea se voikaan tehdä
vetää jätesäkin päähän
ja laskea sen poimut

mä katoin ja itkin
tajusin etten ikinä
pysty mihinkään vastaavaan

aukeassa

postasin pienen setin runoja aukeaan

linkki

toistaiseksi kommentoitua:

"Jos osaisin kirjoittaa niin kirjoittaisinko näin? Tuskin. Mutta onneksi en osaa. Ei tarvitse miettiä kirjoittajan vastuuta enempää. Toteanpahan vain, että näitä on inhottava lukea."

"Jos teksti provosoi tahallaan niin katson oikeudekseni provosoitua."

"Hieman 70 luvun Seilosta kanssa. Osuu kyllä."

"...uskominen ei riitä se että uskoo johonkin ei riitä koskaan. Minäkin uskoin vielä viime kuussa mutta toissapäivänä hän johon uskoin onkin tänään vaan narsisti. Vihaan narsisteja."

utopia

haaveilen tapahtumasta
museoviraston suojelemassa kohteessa

kerätä yhteen suvaitsevaisia, vapaita sieluja
jotka aidosti murehtivat utopian murtumisesta
kuinka globaali kurinpitokoneisto, markkinatalous

pamputtaa sitä taukoamatta turpaan

rentoa musisointia, polkupyöräpaja
tarjolla dyykattu vegaaninen juhla-ateria
keskustelua squattauksesta
suunnitteilla olevasta hippikommuunista

miettiä mahdollisuuksia järjestää tempaus
jossa eduskuntatalon edessä poltetaan kannabista
tai vastutetaan raaka-aineiden ottamista maasta

näyttää filmejä mielipidevangeista
jotka ovat uhranneet raskaasti
mutta säilyttäneet mielensä palon

ja kun porkkanasoppa höyryää
falafeleja hypistellään hoitamattomin kynsin
räjäytän koko paskan taivaisiin

skanska rakentaa siihen talon
jossa ihmiset viihtyy
ja josta on hyötyä

turvatalo

kengät sanovat klaps klaps klaps kun hän tanssii taivasalla. kuurot naiset sterilisoitiin. sellaista oli elämä maalla. hidas kuolema, slow death. ei riitä että seuraa ympäröivää, jos ei mieti pukeutumistaan. nyt elämme tätä päivää, kriisipuhelimet päivystävät myös jouluna. pakeneva sieppaustarina, nainen kuvassa kertoi minulle. kopinaa, tällaista puhetta oli jatkua loputtomiin. kuinka siinä tunteet purskahtelivat pintaan. joutunut tahtomattaan niin outoon valoon, tekoihin, kaipaa vain miestä. joka toisi mieleen matalan järven. käsipohjaa niin pitkälle kuin yltää. kouluarvosanat, että ruoka odottaa valmiina, luettelon televisiosarja ihmemies macgyverin jaksoista. kun lapsesta asti puettu vangiksi, haalariasuun, voi vain arvailla. ystäväpalvelun tyttö ehdottaa asteittaista siirtymistä harmittomaan viihteeseen, sellaiseen joka saa hymyilemään. unohda levottomuus. miten olisi spa-hetki kotioloissa, pudistaa päätään, kiljuu. tällaisia tapahtumia palavassa korttitalossa nelihenkisen perheen kuopus pakenee tähän hetkeen, leikkeeseen. johtotähtenä sorrettujen mutta itsenäisesti ajattelevien naisten ääni. vältän katsomasta kohti. voimakasta, umpimähkäistä tunnetta, se nielee kirveen kädestä. jos mikään muu ei pidä paikkaansa, kerro niille, kerro niille tästä parkkihallin katosta, millainen se on ja miten nämä puukengät. tarraa päästäni kiinni, heristelee. ei aiheuttaakseen pahaa. häntä riivaa luonnoton halu.

hervoton läppä:

jari epäili vaimon pettävän
eikä kyseessä kuka tahansa
vaan perheen noutaja

mitään kertomatta
eläinkeskuksesta aika
koira kastroitavaksi

nainen palaa lomalta
hirttää itsensä

tyyppi jää kaksin
eläimen kanssa
syöttää sille samaa hubertia
mitä sirun pyöriessä nurkissa

ja joskus tuntuu

että selvittäisiin niin vähällä

kun jengi vaan puhuisi toisilleen

syksyinen seikkailupäivä

kuvittele ruskainen sunnuntai
kultaista aurinkoa kahvisevilla lehdillä
tuulitakit, kori käsipuolessa

sellaisen päivän jaoin
sienimetsässä rakkaani kanssa

kumarruin solmimaan
vaelluskengän nauhat
kun nostin katseeni
en ollut uskoa näkyä

taivaallisen kaunis, puhdas
verkkojalkainen tatti

seisoi ylväänä väriloistossa

kuin vuodenajan kuningas

mieheni puhkesi itkuun:
" ajattele, täällä se odotti meitä!
ja jos emme olisi tulleet nyt
vaan vasta viikon päästä
olisi se jo mätä! "

se oli kammottava ajatus!

kotona valmistin risoton
jonka umamintäyteinen syvyys
sai vittorion huokailemaan
silmät pyörimään päässä
kuin villintynyt hedelmäpeli

glossolalia

toissa viikonloppuna syötiin ja saunottiin
mahtava ilta sai yllättävän käänteen
kun ystäväni ritu alkoi puhua kielillä

pupillit taaksevääntyineinä
hän ulvoi katkonaisia konsonantteja
vaikeasti litteroitavaa kurkkuäännemyrskyä

nauhoitin hänen pyhää tilaansa
uudella iphone -laitteella minuutin pätkän
jonka veljenpoikani timi
latasi oikopäätä youtubeen

nyt klippiä jaetaan kulovalkeana eteenpäin
on selvää, että sadat tuhannet
videon nähneistä kakaroista
eivät käsitä hölkäsenpöläystä
tällaisesta armolahjasta

mm. chileläinen uutissivusto
jolta voisi odottaa
tiettyä vakavamielisyyttä, otsikoi:

”THIS IS HILARIOUS!!!
PSYCHIC OLD HACK
SCREAMING GIBRISH NAKED
TO JESUS IN THE WOODS”

sähköposti tukkeutuu
ja puhelin soi
pian siellä on varmaan joku veitola!

kaverin laukoma vitsi:

itseäni naurattaa 

eniten sellaiset jutut
jotka valitettavasti ovat totta!

 " faktaa niille, jotka miettivät
 miksi terroristi posauttaa itsensä päreiksi
 mietipä hetki sellaista elämää:

- ei esiaviollista sukupuolisuutta
- suuseksiä. koskaan eikä ikinä
- ei viinaa. kylmää kossuryyppyä

- huurteista tuoppia terassilla jätkäin kesken

- ei TV:tä. kaapeli tai satelliitti

- plaboyta tai aikuisten filmejä
- tissibaareja. ne on lapsen imetystä varten!
- virolaisten vosujen striptease-esityksiä

- vähän autoja ja prätkiä. helvetisti kameleita
- hiekkaa. joka paikassa
- lisää vain hiekkaa. ihan vitun ylt'ympäriinsä!

- HIEKKAA!!

- ei urheilua, hiihtoa eikä mäkihyppyä
- ne raukat kuulleetkaan rallista
- tai mitä on kalastaa ja saunoa 

omassa mökkirannassa

- grillaaminen tapahtuu kamelinpaskalla
- se jatkuva kyykkiminen

- mouruaminen tornissa

onko se musiikkia?

Itsemurha ei yht'äkkiä tunnukaan 

enää niin huonolta vaihtoehdolta... "

kuulumisii vol. 4

hävettää, ku edellisest postauksest venyny aikaa. takana kiireinen vkl! kiitos jonasin ja antin. ne ollu koko vkl himas. niin ihana puuhata kaikkee, vaikken joka yö pääsekää niiden väliin. okei myönnetään, oon antille mustis!

oltiin eile töölönlahdella sutii energiaa jäälle! aurinko paisto ja puuterilumi huiskui. jonas heitti mulle lumipalloja!  mut vähänkö mä ihmettelin, et mitä hittoo?? kun sain ne kiinni pallot katos ympäriinsä. Ja  kun ei ollutkaan mitään viedä sille takas. Sit yhtäkkii näin jäniksen tai tommosen pupun eikä mulla tietenkää ollu remmii jäällä, niin kinnasin ihan täböl sen perää. JA ETTE IKINÄ ARVAA MITÄ NOLoO TAPAHTU!!! AARGGH!! mä hyppäsin semmoseen kinokseen ja upposin, jäin mahasta kiinni. Sit vaan vikisin ja venailin totaalisen alistettuna poikana. maailman onnellisin tietty ku jonas tuli ja nosti mut sieltä syliin. olin niiiin nolo, mut HALOO, kai se saa näkyy, jos jotai rakastaa!

JA MITÄ MUUTA? antti sanoo mua lylleröks! Kun eka kerran kuulin sen, loukkaannuin niin, etten syönykkää pariin päivään - onneks kumminkin tuli koulutusnameja. enkä aina pääse eka hypyllä enää sohvalle. närästää! eli siks saan nykyään ihan ruokaa aika snadisti. eikä sitä tipu lisää, vaikka nuolen kupin kuinka anaalisen kiiltäväks. Kyllä se ehkä vähän lohduttaa, että toi jonas on kans laihiksella. se taiteili exelillä painotaulukon, mihin tuli oma sivu mulle ja oma sille. nyt meitä molempia sit punnitaan ja katotaan, kumpi on kesällä timmi ja kenen perää kuolataan.

mun ruokavalioon on lisätty kylmäpuristettu neitsytkookosöljy. aluks maistu oudolta, mut nyt oon siihen jo niin tottunut, etten oikeestaan edes muista, miltä nöttkötti maistuu ilman sitä. Ja hei, masu todellaki kiittää!

JA: ei kuukautta ilman shopautusta, eli posti toi tänään kauan odotetut pakkastossut. vähänkö oon söpö, kun taputan fleecet jalassa hesperian puistoo! kaikki tsiigaa et hei, mikäs kovanaama / symppis tuolla bostaa! ei tassut jäädy pitkälläkään lenkillä, et talvi ja räntäsade; STOP TRYIN' TO HIT ME!! Enää pitää opetella kiinnittämään huomiota, ettei kusi valu töppösille!

muuten menee hyvin! ELÄMÄ ON JUHLAA! toi jonas saisi vaan vähemmän räpsiä kuvia ja enemmän keskittyä leikkimää mun kaa. turhaako mulle on hankittu tää solmuköysikin! pitäiskö sitä ihan oikeesti vetääkin vähän, vai onks se vaan rekvisiittaa et poseen kuvis sen kaa coolina?!?

mut nyt täst tuli iha sika pitkä, mut palaillaa, ja kaikil ihanil lukijoille WUFF!!

nauran joskus ihan oudoille jutuille esim kerran aloin nauraa ja tipuin tuolilta kun näin pöydällä leivän ja nauroin sille 5 minuuttia

100 faktaa minusta

22. Inhoan itsestäänselvyyksiä, ja sitä kautta ihmisiä, jotka sellaisia hokevat. Kiehun raivosta kuullessani niitä. Se maalaa sanojasta yksinkertaisen kuvan, tai antaa ymmärtää ettei tämä usko kuulijoidensa älykkyyteen. Mikä mielestäni on pohjattoman surullista.

23. Uskon itsestäänselvyyksien olevan kaiken ajattelun, sivistyksen ja moraalin perusta. Jos et kykene niitä hallitsemaan, et todennäköisesti yllä muuhunkaan kovin korkealentoiseen ajatteluun. Etkä täten edusta niitä arvoja, jotka tekisivät sinusta ihmisenä mielenkiintoisen. Ehkä tylyä, mutta valitettavasti totta.

24. Kaikki ihmiset ovat erilaisia.

salaliitoista

tarhassa mentiin piiloon
kun lumiukot oli pyöritetty
sahattu kolmen metrin mäki
ylös-alas miljoona kertaa

ulkona ei ollu mitään uutta
virikkeetöntä, tasapäistävää
ja vitutti ahtautua haalariin
niinku joku sieluton toukka

mä sit sniikkasin sinne takahuoneeseen
missä hoitajat kippaa kahvia
jauhoi miehistään tai niiden puutetta
miten koirilta leikataan kynnet

ja mitä mä löysin ison boksin
minigrip-pusseissa lasten paskaa
kelasin että mitä vittua!

jotain salmonellanäytteitä
niiden oli pakko olla

mitä vaan
jo siinä vaiheessa
mulla meni usko yhteiskuntaan

mieli kusettaa heikkoja / astraalienergia teknikkoja

frendi kauppiksesta
ryssi hirvikolarissa niskan
lääkäri osannu jeesiä
odottaa ja toivoa

no mitä se teki;
setti reiki-hoitoa
eli hennamummo hivelee ajatuksella
hyvää energiaa nikamiin

järkyttävää pseudohuttua
mutta se toimi

ja oma mutsini todellakin pääsi
saman tyylisellä sekoilulla
homeopatialla, kuivasta ihosta
ja kersasta vaivannut allergia - puff

tarkoitus ei ole fiilistellä kajahtamista
vaan alleviivata seuraavaa;
kun tarpeeksi sakeasti uskoo
mikä tahansa kura syttyy tuleen

ja jos toteemit ja medaljongit
mitkä lienee, mikä hyvänsä
auttaa jengin jaloilleen
toimimaan itsenään elämässä

on se sitten voimaeläin
lampuksi koverrettu roosa kivi
jazz, tähdet, jumala tai korttipakka

niin sitten se yksinkertaisesti auttaa 

auttaminen on auttamista

herää uskojassa henkiin

luoden sille tehon

idioottimaista ja lättänää
sitä on dumata, toiselta riistää

mitä väliä
onko kaikki ”todellista”
jos todellisella tarkoitetaan
ettei huuhaa tepsi tyyppiin
joka nakkaa sille vitut

että perusjamppa pidättää
lootusasennossa paskaa
ja ihmettelee kun ei valaistu

rivitalounelma

vuosi on vaihtunut, mutta viime vuosi jää muistoihin ehkä elämäni parhaana vuotena :) se piti sisällään kaksi merkityksellistä tapahtumaa, joista ehdottomasti tärkeinpänä rinnalleni löytämä se oikea, hunajainen tyttöystävä, Aino muru ♥ joka näillänäkymin muuttaa yhteen tiku koiran kanssa. lisäksi 8 vuotta kestänyt telkkari antenni sohlaus ja liukkailla katoilla kiikkuminen tuli päähän, kun aloitin sähkäri duunin sähkö mäkelässä jossa olen viihtynyt todellakin :) kyllä sinne viime vuoteen mahtuu läjäpäin muitakin tärkeitä ja hyviä hetkiä, uusia mukavia tuttavuuksia ja ostin suzuki prätkän, huikea alanyan matka jossa ajeltiin vesijetillä mutta tässä ne ehdottomasti tärkeimmät :) toivottavasti muillakin elämä hymyilee yhtähyvin! mutta niin käy lopulta jokaiselle kuka siihen jaksaa uskoo :)

lopun aika & uuden alku

kautta historian sivun
on kohuttu päivämääristä
tähtimerkeistä, kuun asennoista
jolloin jeesus palaa

muttei niin koskaan ole käynyt
ja helposti jää ymmälleen;
mistä tässä on kyse
ja onko lopultakaan
tällaista järkeä edes miettiä

odottaa päänsä puhki
kulttien ja näkijöiden
huru-ukkojen väsäämässä vyyhdessä
josta jälkikäteen ottaisi selvää
tuskin jumala edes itse

kun toisaalta tällainen jännite, jännitys
kaikesta huolimatta
tuo elämään valtavasti sisältöä

ei jämähdä rapautuvaan kuoreensa
kun arkea rikastaa
jokin suurempi
pyhä ja kantavampi elementti, etsintä

eikä jeesus välttämättä
ole se partagubbe käärittynä toogaan
vaan se voi olla mitä hyvänsä; 

sä haet aamulla lehden
ja puhdasta hyvyyttä sataa taivaalta
ahneus yksinkertaisesti luhistuu

jokin tällainen abstraktimpi teema se on
joka koskettaa jokaista olentoa
mutta jonka aidosti ymmärtää ainoastaan se
joka kurottaa emotionaalisen vaskoolinsa
eli käytännössä henkiset aistianturinsa
kosmisen sielun virtaan

enkä sinänsä näe tässä mitään ristiriitaa 

kyse lopultakin on

yhdestä ja samasta valosta

ja minkä tahansa nimen sille kulloinkin antaa
henkäilee se meille yhtä suurella varmuudella

universumin sykettä, sen syliä

mihin tästä on kadonnut
asiallinen ja hyvän maun mukainen kirjoitukseni

haaveista totta

suomi24:n kautta
treffit jyväskylän cumulukseen
sairaudet käytiin läpi
ja koulutustaso

laukesin kummankin sisään
laskin rahat
ja that's it

mukavia ihmisiä
perästä tuli maili
bingo!

friikkiä kelata
että jossain päin suomenniemeä
äpärä suttaa kolmipyörällä kasia
ronkkii jukkapalmuista multaa

sanokaa mitä on tyhmyys

olen älykäs ja fiksu

mutta satun omaamaan
käsittämättömän huonon muistin 

asioihin, jotka eivät sellaisinaan kiinnosta

että monet faktat ja nimet ja numerot
ja asioiden vuosiluvut
jotka pohjaavat tämän yleissivistyksen
haihtuvat päästä kuin tuhka

etten joskus tiedä 

missä sodassa ja mitä maata
johti mannerheim tai napoleon
ja kumpi heistä sitten voitti 

sivistyssanoistakin tunnen merkityssisällön
mutten tavata niitä kirjaimellisesti

raivostuttaa,
kun ”konsensus” päättää
millä ainoalla tavalla
järjestää palikkatesti 

sivuuttaen tunneälyn tai -tajun

ystäväni milla
ei ymmärrä digitaalikelloa 

joten sekin on melko suhteellista!

elovenapakettia

alistuvuutta ihailtiin
kaavoilla peitettiin puutteet 

se oli turvallisempaa

kuin alkaa myöntämään ongelmia

tai fiksaamaan jotain dynamiikkaa

kaiken kiteyttää ilta
jolloin sain ainoan raivarini ikinä
hypin seinille ja kiroilin
että mitään ei sanota ääneen

kohtaus loppui lyhyen
äiti haki kaapista epilepsiaruiskeen
diapamia tai mitähän se oli

kun rimpuilin, istui päälleni
etten liikkunut senttiäkään
sohi ruiskun pakaraan

itkuisena, nöyryytettynä
sekaisin kuin seinäkello
ohjasi sänkyyn
silitti vain päätäni

kaikki oli hyvin
lapsen tuli sopia tiettyyn muottiin

voida

me muutetaan maalle
ostetaan karitsa
ja maata

kun missään ei oo mitään järkee
niin että näkee
kun jotain kasvaa