10.4.2012

viihteestä


nyt mieleeni vyöryy hätkähdyttävä X-files episodi: omissa oloissaan punaniskaisen tuppukylän perukoilla asuu betonibunkkerissa perhe, tarkemmin ajatellen pienehkö klaani. jäsenet ovat muuttuneet rakennuksessa vuosikymmeniä velloneen insesmin seurauksena vammaisiksi hulluiksi. epämuodostunein kaikista on poika; sirkuskääpiön ja lepakon risteytyksenomainen sekasikiö. kuvittele sellainen kissankasvoinen tumppi sähisemässä silmät kiiluen. lima vain valuu kun jäbä roikkuu kynsistään pää alaspäin ruosteisessa putkessa. ja siihen kippurasorminen pikkuveli homostlemaan viereen kybällä, lipoo ilmaa jakautuneella kielellä ja hinkkaa itseään. sairasta meininkiä! vanhempi nainen raakkuu kalisevana ympäriinsä kuin nostosilta, eivätkä viranomaiset tähän puutu, kunnes sakastissa sattuu murha ja mulder ja scully paukkaavat tapahtumien polttopisteeseen. ahdasmielinen sheriffi vaimoineen piestään pesäpallomailalla mäsäksi niin, että lähtevä korina kääntää sisälmykset. ukkosella haastaan karannut hevonen löytyy koskesta, hukkuneena ja yhtäkkiä chevy ei enää starttaa. ikääntyvä intiaani tuntuu tietävän kaiken haudoista ja paljastaa nahkakääröstään mustan kiven. loistava jakso, takuuvarmaa mappinautintoa! symboliikka kätkee sisäänsä kutkuttavaa etiikkaa; miten weirdot liittyvät vyyhteen, ja voiko joku todellakin olla outo, tekemättä murhaa?

Ei kommentteja: