10.12.2010

karita

istun kotona
ihastelen maailmaa
kunnioitan sitä
räpylöimällä 
asian ääreen
yhteisesti päätetyt
taivastelun kohteet
täyttävät tarpeen
halata, pitävät nahassa
kanavoivat paineen
lietsovat intohimoja
joiden syntyä
järki ei selitä
tartun raamattuun
tuntuu hyvältä
välittää, turvottaa taikinaa
nähdä oma hengitys
ennen luulin
tupun, hupun ja lupun
olevan yhtä todellisia


---------------------------

2 kommenttia:

Hihat kirjoitti...

Jees. Täyttä asiaa.

Anonyymi kirjoitti...

uh, vaude!