mätä

loppuelämä pilalla

ja pojat saa

tunnin pari yhdyskuntapalvelua

sossutädin soosoota

lieventäviä perusteita

kuka päättää tällaiset lait

antakaa mulle nimet

mä nimittäin tunnen jätkän

joka toteuttaa oikeutta

osotan ja raha puhuu

ja kun hallitus palaa

tilaan vielä yhden

ja vaan oon

hullu on se

joka enää kuluttaa

lyijyä uurnilla

paskanjauhamisesta

mitä sä mietit

en mitään

tabuista

peilissä
epäjumala
nimeltä
keskiverto

tuhoan sen
jahka saan aikaiseksi

raha ei tee onnelliseksi

olemme vaurastuneet työnteon, sijoittamisen ja perhepiiriimme osuneiden suotuisten tapahtumakulkujen johdosta. Nyt 32-vuotiaana olenkin tilanteessa, jossa töitä ei enää tarvitse tehdä. Asumme tilavasti sijainniltaan ihanteellisessa asunnossa. Tuotteiden hintoja en tuijota. Matkustan ja harrastan toteuttaen kulloisetkin mielihaluni. Syön, juon ja ajan ainoastaan parasta.Tästä huolimatta toivun parhaillaan minut kuoleman partaalle syösseestä masennuksesta sekä erilaisten päihdeaineiden holtittomasta väärinkäytöstä. Mieheni viihtyy vähenevässä määrin kotona. Hän käy vieraissa, vaikka olen edelleen kansainvälisellä mittapuulla ajatellen kaunis. Kaipaan elämääni ainoastaan vakautta. Sitä löytäisin luultavasti nykyistä tilannettani varmemmin erilaisten tukien varassa kiikkumisesta, yksinkertaisesta arjesta ja normaalista, sopusointuisesta perheympäristöstä. Rahalla ei ole tekemistä onnen kanssa!

Mieheni ajaa yötä yön perään. Käteen jää kuukausittain noin 1700 euroa. Kännää joka toinen viikonloppu rajusti. Joskus useamminkin. Ymmärrän häntä täysin. Ai miksen sitten itse tee töitä? Hoidan kotona 4-vuotiasta vammaista tytärtä sekä 6-vuotiasta poikaani, jolta hiljattain löydettiin päästä kasvain. Helpointa olisi olla välittämättä, mutta valitettavasti itselläni sattuu olemaan sydän. Näiden perhepiiriimme osuneiden epäsuotuisten tapahtumien johdosta omakotitalo laitettiin myyntiin ja nyt asmummekin huokeahintaisessa kolmiossa Myllypurossa. Pyöritän itku silmässä tätä eläintarhaa taistellen kelaa vastaan. Ja voin sanoa, että tässä ”tukien varassa kiikuttaessa” yllättävän harvoin ehtii ajatella onnea konseptina tai life style -kysymyksenä. Joten sinulle, AP, en voi sanoa muuta kuin, että haista vittu!

sä et silloin ollut mun

neljä kesää sitten
asuin Berlinissä
etsin kai työtä

kämpästä oli näkymä puistoon
jonka nimeä en enää muista
ja kaasuliesi

sunnuntaisin nukuin
ikkunat selällään
lyhyellä ajastuksella
pää uunissa

niin tapettiin
ennen itsensä

leikittelin ajatuksella
ettei sillä ollut väliä




---------------------
runotorstain haaste 193.

kirkkautta

aurinko paistoi etuviistosti
koko setin ajan

ajattelin kesää
enkä käsittänyt mitä tein kuorofestareilla

viisarit pyöritti kelloa ranteessa
puuduin

poikakuoron vetäessä aariaa
koin jonkinlaisen valaistumisen

koko matkan joensuusta stadiin hoin:
nokkakolari maijaan
on jaloin tapa jättää paska taa

sitä ei tullut

himassa siirsin moottorikelkan autotalliin
sekotin kannun viskikolaa
jäät, sitruunat ja kaikki
vedin sen ja nyt tulin tähän koneelle

näin ei aiemmin olekaan käynyt

yöllä onnistuneiden tupareideni jälkeen

palasin kotiin juhlatunnelmissa

päätin kokeilla kylpyammetta

palokunta tuli kirveen kanssa sisään

onki tajuttomana uppeluksista

näin luin pelastuslaitoksen raportista

puvun takki oli tukkinut lattiakaivon

vesi kulkeutunut rakenteita pitkin

neljään alempaan kerrokseen 

pilaten käytännössä kaiken mahdollisen

mitään vakuutusta ei ole

miten kannattaa toimia

vastatkaa pikimmiten 

sillä päällimmäinen ajatukseni liittyy

läheltä kulkevaan junarataan

sen ylittää kohtalaisen korkea silta