1.10.2010

eteenpäin

lumikola tuntui
hyödyttömältä
hakatessaan päätään
arjen ryöppyyn
kelottumisen kynnyksellä
lehti kolahti
odottaen vastaansa
nukkunutta lukijaa
askareiden parijono
juuttuneena aamuruuhkaan
soitti torvea
turhautuneena
päivä oli
poikkeuksellisen tärkeä
toisille

3 kommenttia:

satu kirjoitti...

Hämmentävää, miten tämä vain tuntuu menevän eteenpäin, kieli vie eteenpäin, vaikka asettelu kertoo minulle pysähtymisestä.

PETE Q kirjoitti...

kiitos. näin kai ajattelin itsekin.

helanes kirjoitti...

Askel eteen, kaksi taakse.