selitän sulle yhden jutun:

jos joku enon vaimo kysyisi

voileipäkakkuunsa nyökkien

mitä sulle kuuluu ja sä tekisit poikkeuksen

valitsisit vastata totta,

että keskinkertasesta duunista
uhataan pistää pihalle

suttaat yöt nuppi jumissa edestakaisin katua

etsimässä mitä tahansa, mitä halata

se vetäis ittensä blankoks

että mitä vittua, ei kai

elämä on selityspeli

sä vähättelet omaa alkon ottoa

ja takaiskuja
niistä oppii

väität että on olemassa joku suunnitelma

jonka mukaan asiat menee

sä syöt ja urheilet

ja kaikella sillä on syy

jonka voi osoittaa, esittää

sä oot tomera

että on puhtia

vaikket todellisuudessa jaksaisi paskalle vääntäytyä

ja tärkein kysymys on,

mitä näytöllä pyörii, ei mielessä
eikä kukaan oo kysyttäessä kuopassa

pääteema on kehitys, nonstoppina

okei. otetaan onnellinen tilanne

sulla on lafka joka myy jotain, vaikka rautaa

sä tutkit kutosia ja nollia

ja lopulta kaikki stemmaa

mut sit sä meet himaan ja lapset ei enää asu siellä

kelaat peiliin, ettet tiedä niistä mitään

pelkäät että kuolet yksin

sä haluaisit sanoa sen ääneen

muttei ketään kiinnosta

myöntäminen on häviämistä

jos tää jengi tässä ympärillä

tulisi jonossa kertomaan alastomina asiansa

eikä valuttaisi itseään siinä siivilässä

jota me luullaan kasassapysymisen ehdoksi

me itkettäis koko kööri läpi

tää johtuu siitä, että elämä

on surun viilaamista piiloon

eikä siinä oo mitään pahaa

selitys toimii kaluna

sä tajuat sen ja yht'äkkiä

lumi alkaa sataa ylöspäin

kaikki on yhtä kevyttä