louhoksilla
opeteltiin olemaan
kitaraa, tupakoimaan
räkä, roskakalojen täkyily
rikkoivat vain hetken pintaa
jotain suurta nousi kohti
on vaikea uskoa
sellaista todeksi, sattuvan
kuin mädäntynyt enkeli
huumeisessa transsissa
huutaen saatanaa
poljettiin epätoteen, kotiin
lehdestä kuulin sen löytyneen
juopoissa välähtää turpeus
Z-junan kattoon
kaupungin kajossa
veljeni niin eläväisissä tyttärissä
uniin, milloin mihinkin
kuulostaa ehkä kornilta
mutta taikinanaamari
laittaa minut kirjoittamaan
2 kommenttia:
onko tämä tarpeettoman hankala? saako tästä lainkaan kiinni?
T ämä on hieno, tosi possua, siis postmodernia -- jos siitäkään saa mitään kiinni.
Omanäänistä runopuhetta.
Lähetä kommentti