eilen oli torstai

diagnoosi

Näytin miehelleni klipin pieleen menneestä sirkustempusta. Nainen laitetaan laatikkoon, paloiteltavaksi osiin. Naisen pää rimpuilee raivoisasti tämän yrittäessä kapula suussaan huutaa yleisölle, että jokin on pielessä. Taikuri leikkaa moottorisahalla vaimonsa pään irti. Kallo kopsahtaa estradille, jolloin taiteilija-aviomies ymmärtää tehneensä fiban, lyhistyy kumimattoon, kirkuu aikansa, kunnes kierii orkesterimonttuun.

Mieheni toteaa 'sikkii', ikään kuin velvollisuudesta sanoa jotain, jatkaa normaaleja askareitaan. 

Myöskään telkusta tulevat unisefin mainokset, joissa nälkiintyneet lapset anovat armojyviä, eivät häntä liikuta. Mikään ei herätä suunnatonta vihaa, joka normaalissa ihmisessä kytee. Kysyn olisiko asia eri, jos arkussa lahdattaisiin hänen oma äitinsä, tai minä. Hän nauraa ja kävelee toiseen huoneeseen tilatakseen pitsan.

Porno on hänet turruttanut, luonut tuon pedon. Raiskannut täydelliseen empatiakyvyttömyyteen, hän ei välitä mistään normaalista vitun vertaa.

käyttöopas

ne ettii niin vimmasesti turvaa

et touhusta tulee turmiollista

kun sä meet muijan kämppään
sä näät sen kaiken
miten se elää, mitä se syö
kuka määrää sen arvot

hankenin bileet on lihantiski
valitset mikä pikkupervoa miellyttää
punapäitä, blondeja, mallimittaisia, taskuraketteja
kaikki märkänä vaaraan

oli mystinen olo
etsin hämyisen ämmän
hurmasin kertomalla
että kaksonen ja skorppari
on maagiset yhdessä

kornia

mut voihan se pitää paikkansakin

käveltiin töölöä ja sit sen luukkuun
siinä oli kontrastia, mautonta tönikkää
hello kittyä ja mimmi raapi mut verille
kuristi, raapi ja puri

välillä ajattelin
et vittu tää on siistiä
mut sit se haki veitsen, et nyt menee vähän yli
nussia terä kaulalla

se on ainoa kerta kun oon lyöny naista
täysillä päähän, poskeen pyynnöstä
revin tukoittain sen fledaa

aamulla fläsärit yöstä
nyrkki turvoksissa, sormet ei liiku
mä oon, et vittu tää ei oo todellista
kumarrun mimmin yli, taju on mennä

naama muodoton, sininen
veri valunu kaulaan

testaan pulssin, lähden seuraavaan päivään

sitä ne kerjää, miehen mielivaltaa

siinä naisen on hyvä olla

korkea aika

Vallitseva tilanne sitoo kokijan silmät huntuun. Totunnaisuuttamme jätämme - niin, myös sinä ja minä - tärkeitä yksityiskohtia ansaitsemattoman vähäiselle huomiolle. Tästä on kyse: ajovalojen pesureiden erillinen kytkin loistaa poissaolollaan lähes kauttaaltaan nykyautokannassamme.

Uskolliset ajokkimme haaskaavat litratolkulla pesunestettä elinkaarensa kestäessä, sillä useimmissa uusissa malleissa ajovalot saavat tuulilasia pestäessä oman automaattisen ruiskauksensa katsomatta toimen tarpeellisuuteen. Kahden auton perheissä hukattu määrä saattaa jopa tuplaantua.

Yhteiskunnallisesti mitattuna tämä huomaamaton, näennäisen viaton neste täyttää sammioita, joita minusta ja sinusta - ystäväiseni - ei ole siirtelemään. Minne sijoittaisit tämän nesteen? Mitä muuta tällä nesteellä voitaisiin tehdä?

Ilahduttavia poikkeuksiakin on onneksi löydettävänä! Muun muassa osa japsimalleista kantaa matadorin ylpeydellä sisällään vakiona tätä pikkuruista, mutta järkevää ja pesunestettä säästävää lisävarustetta. Näissä 'älyautoissa' kyseinen nappula pilkottaa usein luontevana osana kojelaudan vasenta laitaa taaten hyvän painallustuntuman. Yksinkertaista käyttömukavuutta!

Erityisesti kuraisilla talvikeleillä on syytä tarkkailla auton pesunestesäiliön vointia. Tähänkin askareeseen auttaa säännöllinen rutiini. Säädä puhelimeen hälyytys, tai merkkaa almanakkaan, koska viimeksi kurkistit omaan säiliöösi. Muista, että huolenpito on välittämistä. Teko ei vaadi ihmeitä.

Pysähdy hetkeksi, ajattele asiaa vakavasti. Tulisiko sinun mielestäsi kaikissa autoissa olla tällainen nappi, erillinen kytkin ajovalojen pesimille? Tällöin kuljettaja kykenisi kontrolloimaan auton toimintaa täsmällisemmin. Lisäävätkö uudet säätöominaisusudet, jollaiseksi lisävaruste tietyin varauksin lasketaan, ihmisen ja auton saumattomuutta? Havahtuisitko itse kesken ajamisen painamaan tällaista nappia?

washintonissa osoitetaan mieltä aseita vastaan. itse kannatan aseita, kuulun aseiden puolelle.

selittävä tekijä

Kolmekymppinen nainen juoksi kauppaan kirkuen apua. Henkilökunta havaitsi naisen vuotavan verta, mutta kielsi tilanteen vakavuuden. Kuin tarkoituksenaan saada ihmiset tarkkailemaan kotipihan lintuja, saapuja häivytettiin kuvasta. Koeryhmä turvasi auktoriteetin tarjoamaan malliin, eikä antanut häiriötekijän vaikuttaa käyttäytymiseensä.

Hypoteesi: Asiakkaille on tarjottava illuusio kohdusta. Mielleyhtymät ohjaavat ostokäyttäytymistä. Nauru hyytyy vasta väkivallan kohdistuessa itseen tai läheiseen henkilöön. Esimerkkitapauksessa perässä kauppaan seurannut mies kävi takaapäin naisen kimppuun ja viilsi puukolla kurkun.

Silminnäkijä kertoi intissä itsekin laukaisseensa kranaatin, ”Ryntäisin tuleen tuollaisen naisen vuoksi. On päiviä jolloin ei jaksa angstata. Onni, että se päivä on tänään!”

Nainen kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan, mistä pian ilmoitettiin tämän olevan hengenvaarallisesti loukkaantunut. Nainen vietti useamman tunnin leikkauspöydällä ja vasta illalla siirrettiin teho-osastolle. Hänen tilansa kerrottiin tuolloin olleen vakava, mutta vakaa. Nyt hän on menehtynyt.

Kokeen jälkeen taukotilassa täristiin. ”Ei ollut syöty mitään ja jännitys laukesi,” selitti ensimmäistä kertaa liikkeessä asionut Essi, 21.

Vartija otti kiinni  teosta epäiltynä viisikymppisen miehen ja aloitti kuulustelut välittömästi. Luulisi tosiaan, että tämä henkilö on saanut tyydytyksensä. Mies ja nainen tunsivat toisensa rakkaussuhteesta. Välikohtaus ei tarkoita, että heidän tarpeensa ja unelmansa olisivat poikenneet muiden vastaavista. Alue on eristetty.

“Nainen ei kuulunut henkilökuntaamme, vaan oli tavallinen asiakas”, kertoi myymäläpäällikkö, ja jatkoi: ”Onnellinen päätös sinetöi paketin liian kliinisesti. Onnettomat loput ovat kiinnostavampia. Ne herättävät ajattelemaan; Mikä meni pieleen? Miksi? Ja mitä henkilöt olisivat voineet tehdä toisin?”

suomalainen tappajakansa

Suomessa tilastoidaan vuosittain reilut satakunta murhaa, tappoa ja surmaa. Veriteon yritykset kieppuvat 300:n hujakoilla. Suhteessa väkilukuun määrä edustaa läntisen Euroopan huippua. Aseenvarressa meillä tyypillisesti huhkii nuori mies, usein työtön. Jengiläiset ja ammattirikolliset kähmivät nimiinsä verrattain vähäisen siivun henkirikosista.

Kenellekään ei liene yllätys, että uhri on lähes aina tekijän tuttava, “ystävä”, naapuri, sukulainen tai puoliso. Tyypillinen veriteko on pikaistuksissa sohittu tappo. Perusluonteeltaan juro mies patoaa ahdistustaan, kunnes ryypätessä terästäytyy laittaamaan pisteen pitkään jatkuneelle vastakarvaan silittämiselle. Taustalla velloo usein kaveriporukan kiista vanhasta velasta tai niinkin vähäpätöinen asia, kuin riita viinapullon katoamisesta. Perheen sisäiseen veritekoon saattaa johtaa pitkään jatkunut nalkutus tai erimielisyydet “hyvästä elämästä”. Alkoholin ryydittämät mielet ajautuvat törmäyskurssille ja väärinymmärretty verbaliikka eskaloituu käsirysyn kautta turmioon. Myös vanhat kaunat, kuten perinnönjaossa koettu epäoikeudenmukaisuus tai rajariita, saattaa humalaisen aivoituksissa puhjeta kukkaan “elämää suurempana kysymyksenä”.

Laukaisevana tekijänä järjettömyyteen usein näyttäytyykin äkillinen tunne tai muisto pitkään jatkuneesta väheksynnästä, arvottomuudesta tai polkemisesta. Teko on hyökkäys vinksahtanutta vuorovaikutussuhteen dynamiikkaa taikka todellista tai kuviteltua henkisestä väkivaltaa vastaan. Asia ratkaistaan tässä ja nyt.

Suomalaiset suosivat teräaseita, eli tyypillisimmin puukkoja sekä erilaisia talousveitsiä. Hengen toiselta riistää vaivatta myös lyömällä tai kuristamalla. Näissä tapauksissa tekoa ryyditetään millä tahansa käteen sattuneella esineellä ja käytännössä vain mielikuvitus rajaa veriteossa käytettyjen aseiden piiriä. Mainittakoon esimerkkeinä nahkavyö ja jalkalamppu. Myös haulikko on lunastanut kiistattoman paikkansa suomalaisten surma-aseiden aatelistossa. Myrkkyyn tai pommiin turvaudutaan harvoin. Tässä kulkee romantiikan raja!

Riehumaan harvoin lähdetään kunnanrajaa kauemmas. Surmatyöt suoritetaan joko tekijän tai uhrin kotona. Parisuhteen sisäisessä tapossa nämä luonnollisesti ovat yksi ja sama paikka. Myös mökit ja huvilat käyvät kohtalon areenoista. Spesifimmin varuillaan on syytä olla ovensuissa, parvekkeilla ja kuisteilla. Henki on herkässä sangen kliseisesti myös kapakan edessä ja grillikioskin jonossa.

Henkirikokset pakkaantuvat viikonvaihteille. Lauantai on kansallinen tappopäivä, näyttäytyen tilastoissa ylivoimaisesti viikon vaarallisimpana vuorokautena. Hyvin edustettuja ovat myös erilaiset juhlapyhät, jolloin kansalaisilla on riittämiin aikaa rauhoittua riitelemään.

Suomalaisen luotto poliisiin ei vanku hädänkään hetkellä, sillä suuri osa surmatyön tehneistä joko itse ilmoittaa tapahtuneesta tai muutoin odottaa virkavaltaa tekopaikalla. Harva yrittää piilottaa ruumiista tai tekonsa jälkiä. Toisaalta ruumista lähdettäessä kätkemään, suosikkipaikkoina keikkuvat vuodesta toiseen metsät ja lammet. Ruumis joko upotetaan tai kaivetaan maahan. Vain aniharvoin vainajaa ryhdytään polttaamaan saati leikkelemään osiin.