diagnoosi

Näytin miehelleni klipin pieleen menneestä sirkustempusta. Nainen laitetaan laatikkoon, paloiteltavaksi osiin. Naisen pää rimpuilee raivoisasti tämän yrittäessä kapula suussaan huutaa yleisölle, että jokin on pielessä. Taikuri leikkaa moottorisahalla vaimonsa pään irti. Kallo kopsahtaa estradille, jolloin taiteilija-aviomies ymmärtää tehneensä fiban, lyhistyy kumimattoon, kirkuu aikansa, kunnes kierii orkesterimonttuun.

Mieheni toteaa 'sikkii', ikään kuin velvollisuudesta sanoa jotain, jatkaa normaaleja askareitaan. 

Myöskään telkusta tulevat unisefin mainokset, joissa nälkiintyneet lapset anovat armojyviä, eivät häntä liikuta. Mikään ei herätä suunnatonta vihaa, joka normaalissa ihmisessä kytee. Kysyn olisiko asia eri, jos arkussa lahdattaisiin hänen oma äitinsä, tai minä. Hän nauraa ja kävelee toiseen huoneeseen tilatakseen pitsan.

Porno on hänet turruttanut, luonut tuon pedon. Raiskannut täydelliseen empatiakyvyttömyyteen, hän ei välitä mistään normaalista vitun vertaa.