kun mä meen, tai oon yksin
puhun ja sotken
nään itseni taideteoksena
tunteita pitkin skaalaa
pakataan muistoja
en tiedä jos tää tapa olla, edustaa
itserakkauden terävää
ne luulee herneaivoillaan
tietävänsä mitä niiltä kysytään
vastaa tyhjää kuraa
paskoo potentiaaleja
jos luulet arjen ilman runoutta
olevan minkään arvoista
tuhlaan tuskin aikaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti