sukeltajan paratiisi

SEA WORLD - tsunami sen pyyhki. hökkelit veks ja jokaiselta veli. jengi elää, millä nyt, versoilla. mut uskomaton se riuttameininki. mulla tietenkää happilaitteistoa. snorkkeli ja tsiigailla, tykityksenä boldeja värejä, tyyliin neon ja varoitus. et vittu tossakin kivessä on magee printti. eikö se muljase pään esiin. kurkku suussa nykäsen siihen retkikirveen pystyyn. veri pöllyttää pastellivettä. elikko sukeltaa korallin kylkeä ja nuppi vaan törröttää. soronos sekin hakku. vuokraamon kundi nauraa kuin kastanja, kuittaa suoraan välinepantista.

saara

sain tiedon raskaudesta samana päivänä kun faija kuoli. viikolla 30 heräsin karheaan lauluun omassa  makkarissa. se käski pitää silmät kiinni. hajusta tunsin isän. makasin siinä paikoillani, kun päähän hahmottui kuva tutusta kädestä, reumaiset nivelet, sikiö kämmenellään. oudon kuuma puristus mahassa, kuin vauva muljahtaisi ympäri. ”saara oli kuristua napanuoraan” minusta on kasvava tunnollinen äiti. rakastavansa meitä ikuisesti. havahduin katsomaan ympärilleni. tuoksu katosi, samoin lämpö. avasin parvekkeen ja aurinko hedelmöitti meren. neuvolassa veikattiin poikaa, mutta ukki se vaan tiesi paremmin.

vakavoituminen

joku splatteri pyöri kun jauhettiin, mikä olis pahinta mahdollista. esan mielestä elävältä hautaaminen. mä intän, että just lepiä. et voi olla tosissas. joo joo, jätkällä riitä muna maata puikkona boxissa. neljän tuuman laudasta sahaamaan arkkua. kangilla kuoppaa, kun funtsin, kuinka älykäs veto käynnissä. mut sinne loota putoo ja mä perässä. toni naulaa kannen. kuulee vaan kuinka sora ja muu, lapio kerrallaan, lasahtaa. jano siinä tuli. eikä ajasta tiennyt mitään. hengittää kuumaa ilmaa. miettii, riittääkö se. onko aamu vai ilta kun kukaan tuu, tomua varisee ja aivot räjähtää. että kuinka paskan leffan tästäkin saisi.

notebook:

(eli toisiinsa liittymättömiä fragmentteja
joille tuskin löytyy käyttöä)

comfort zonen ulkopuolelle
on ihan cool mennä
mut kun sä paskot muiden pyhään
touhusta menee maku

älä naurata
keuhkot räjähtää

lääkärikin sanoi
että ruhjevamma
mutta vitun ikävä semmonen

naistenlehtirunous

vielä on toivoa
kynttilä

keijo sai saatana hauen

olen pelannut
kerjäläisleirissä koripalloa

mielestäni se, että vainajasta tulisi uusi tähti on mukava ajatus

tarkastele elämääsi. kuuntele ja kunnioita itseäsi. myönnä ongelma. kohtaa totuus.

make on kai postilla töissä

jos joku stereotyyppinen mies
ei ymmärrä miten tyyny maksaa satasen
niin toisinpäin naisen
on mahdoton ymmärtää
miksi kaikki rahat on pakko kännätä

aamiaisella puidaan dollarin kurssia

oman isäni takia
olen kasvattanut tuntosarvet
jotka yltää torkkelinmäen toiselle puolen

haistelemaan toisen tunteita

lähempää paljastuu

ärrävika, luonnevika, viikset

ylpeys

kesä viikkarilla
promoamassa viinaa
jaettu hytti

tyypistä löyhkää rajoitteet

sen käyvän pelkällä rehulla

sanon tän kaikella lämmöllä
mut orgaaninen elämäntapa
mitä se niinku tarkottaa?

että koko maailma
topataan ekolla?

ja mimmi luulee olevansa jeesus

pukeutuessaan haperoisiin kledjuihin

polkee fillaria kypärä päässä

saattohoito

mikähän siinä on
että elämä, elossa oleminen
on arvo ilman muttia?

hirtän itseni
vielä kun pystyn

unohdukseen asti
loisia, osasto x

kukaan ei tule katsomaan
ei sillä, että tajuaisi odottaa

kuoleva ihminen
ei pysty edes nielemään

korvaamaton

on tavallaan tyhmää lähteä vapaaehtoistyöhön pelastamaan koko maailmaa, kuten itse tein pakatessani laukkuni kohti costa rican kilpikonnavyöhykettä. pian sitä pettyy tajutessaan, ettei yhden ihmisen auttamisenhalulla käännetä globaalisti jyllääviä kylmien arvojen tendenssejä.

työ oli rankkaa yöllistä partiointia. usein toimialueeni kattoi kokonaisen sektorin! tarkkailla väsyneenä rantaan kömyäviä otuksia tehden niistä havaintoja espanjankieliseen blankettiin. kerätä munia vatiin ja kanniskella niitä hautomoalueelle.

paikalliset raakalaismaiset terroristit hortoilevat zombeina samaa rantaa, etsien samoja munia, jauhaakseen kellastuneilla hampailla vieläkuoriutumattomat sielut ravinnokseen. ihmisrauniot tomivat näin täysin vailla omaatuntoa, saati käsitystä biodiversiteetin merkityksestä heille itselleen. omaa etua tavoitteleva puusilmäisyys suututtaa niin, ja suruttaa!

mutta toivoakin vielä on! vapaa-ajallani kävelin usein hätkähdyttävän kaunista east shorea mutustellen kookoslihaa. kun kerran huomasin: armottomassa auringonpoltteessa hiekkaan on mahastaan juuttunut merikilpikonnan heiveröinen poikanen. se tuijottaa minua nuupunein silmin. nostan matkalaisen vesirajaan ja pian se virkoaakin, räpylöiden aallokkoon!

yksittäistä luontokappaletta voi kukin henkilökohtaisesti auttaa. sellainen työ, luontokappaleelta toiselle, on niin korvaamatonta, etten ikinä antaisi itselleni anteeksi, mikäli olisin jättänyt tuon viattoman olennon riutumaan, eli lähes varmaan kuolemaan, siihen väli-amerikan paahteiseen iltapäivään.