katson lapsuuteni päättyneen hetkeen
jolloin vajassa, täysin impulsiivisesti
päätin nussia mökkinaapurin noutajaa
sen nimi oli jade
eläin nautti silminnähden tilastaan
vaikka jälkeenpäin ajatellen olin raju
koira kerjäsi uudestaan ja jatkuvasti
niin aggressiivisesti, että pelkäsin
muiden tajuavan, mitä oli tapahtunut
kiusaannuin ja kyllästyin touhuun
talutin jaden koivumetsään
hakkasin elukalta kivellä tajun
kuoppasin ja peitin jäljet
ikinä sitä ei löydetty
autoin etsinnöissä
seudulla oli liikkunut ilves
uskon noiden elokuisten päivien
olleen suurin yksittäinen vaikuttaja
tielläni kohti myöhempää
monialaista menestystä
oman käsitykseni mukaan
tappaminen ja järjestelmällinen valehtelu
tekevät miehestä kokonaisen
antavat yksinkertaisesti valmiuden
eliminoida esteitä
luoda egolleen oikeutta
tilaa olla vahva
-------------------------
8 kommenttia:
En ota nyt kantaa runon sisältöön mutta sen sanon että rohkeasti olet kirjoittanut. Monet pelkäävät eivätkä uskalla kirjoittaa täysin pidäkkeettömästi. Arvostan.
kiitos komppauksesta. ilmeisesti se vaatii munaa. epätoivoisesti räävin kasaan sanoja, joilla voisi olla merkitystä. herättäisivät tunteen. tekstipinta on väline.
Olettaen että otsikko pitää paikkansa: tuommoinen trauma olis kyllä parempi käydä läpi jossakin muualla, esim. ammattiauttajan kanssa. Hyvää jatkoa joka tapauksessa.
jokainen sana on totta
jokainen sana on vitsi
Tämän tyylisuunta lienee liioitteleva, groteski. En voi väittää että pidin, sillä itse kaipaan runoissa vähän muunlaisia tunnelmia.
totta,liiaksi hymistään, puhutaan asian vierestä...mutta....
Minulle jäi inho ja vastenmielisyys vain olotiloiksi tästä. Koirallakin on oikeus elämään, mikäli nyt edes tarina on tosi. Tyylikeinona, no: groteskiutta voi taitavamminkin harrastaa... Ei liialla brassailulla ja omahyväisyyttä korostamalla. Ihmiset pitävät nöyrästä lahjakkuudesta, sen nähdessään. Siinä tähteyden tai sellaiseksi tulemisen perusolemus. Kiva silti tietää tämmöisenkin sivun olemassaolosta, en ole vielä muita runoja edes katsonutkaan, en tiedä paljonko haluan tietää, jos kaikki ovat tätä luokkaa... :/ Eroaa vain niin ratkaisevasti minun omasta tyylistäni runoilla...
kiitos kommenteista. etenkin maikille. voi olla vaikee tajuu, mut se ilmensi, että oon päässyt tällä vedolla lähelle hakemaani.
seuraava kysymys kaiketi kuuluu, miksi kukaan hakisi tällaisia reaktioita. no. se on jutun pähkinä.
epäilen nöyryyden olevan tällaisissa asioissa häviämistä.
Lähetä kommentti