24.2.2011

ylämäki

isä hylkäsi jo sylivauvana
ala-aste haukuttiin äpäräksi
yläasteella kiusattiin nimeni takia
äiti petti isäpuolta vuosikaudet
tämä alkoholisoitui, erosivat
isäpuoleni, tärkein aikuinen elämässäni
ei halunnut tavata
teini-iässä pamahdin tiineeksi
kaavitutin itseni
kukaan ei tukenut
lähdin opiskelemaan, en tiennyt miksi
veljeni vankilatuomio
ja äidin sairastuminen
tekivät vaihtovuodesta painajaisen
valmistuin myöhässä, keskinkertaisesti
en löytänyt alan töitä
kihlattuni käy tökerösti vieraissa
huutaa, hakkaa, haukkuu huonoksi
olen raskaana, enkä enää tiedä
haluanko tällaista elämää
miehelle en kerro mitään

kaikesta huolimatta olen reipas
peruspositiivinen ja ahkera nuori nainen
laitan kotia, luen, seuraan tapahtumia
pyrin tekemään ratkaisut parhaani mukaan
lapsuutta käsittelen terapiassa
kun vaan traumoja ei tulisi lisää
olen akateeminen, siis fiksu
motivoitunut löytämään työn
jotain parempaa on kyllä olemassa
abortti lienee tilanteessani välttämätön
karvas sääli, sillä rakastan lasta jo nyt
en yksinkertaisesti voi maata, katsoa
kuinka sohvapöydällä kukkii
keskaripullot, katkeruus





-----------------------------

4 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Tämän täytyy olla fiktiota, en usko peruspositiivisiin ihmisiin.
Niitä ei ole olemassa.
Joku on vaan keksinyt ne.

Esa Suomaa kirjoitti...

Elämän raadollisuutta. "Kaljapullot kukkivat" lempikohtani.

PETE Q kirjoitti...

S: meistä on yllättävän moneksi.

E: heittäydyin lopussa melko hövelisti runolliseksi.

kiitokset kommentoinnista

Hihat kirjoitti...

- kun vaan traumoja ei tulisi lisää-.
Sitä tässä toivoo itse kukin, saa nähdä miten käy...