aikuistumisesta

- miksei sun mutsi hyväksyny sitä jounia

oliko joku syy, vai muuten vaa

- no

ikä kai

siis jonehan oli mua 14 vuotta vanhempi

ja kaikki mikä liitty lapsiin

oli ristissä

sillä oli kolme

ja mä en saa omia, niin

- se pelkäs, et se ei saa omia pikku-satuja

- niin kai. mut oli muutaki

vakavaakin. et tajuun kyllä

- mitä. tai älä sano jos  tuntuu ettei kiva

miten vaa

- kyllä mä sanon kun jo alotin, eli

mutsihan vei mut sairaalaan, näki ruhjeet

silloin se ilmotti, ettei ikinä samaa

ku sillä ja faijalla

ja mä selitin, et kummatkin oli tavallaan

mut se ei auttanut

- ja sä olisit halunnu

muttet jatkanu

- kun joskus sitä miettii

mikä on onnen arvo

meillä oli puutalo ja piha

jossa juotiin mansikkaskumppaa

mä istutin puun 

ja seuraavana vuonna se kasvoi

grillattiin halloumia, pidettiin tanssiaiset

jone soitti, veti pitkiä settejä

skittaa ja ukulelee

joskus työnnettiin piano kuistille

kun alkoi sataa

ja päivät vaan meni niin

- kuulostaa ihanan valmiilta

- joo. ja sitä se olikin

ja sit pari pahaa päivää

ja pitää kaikki pistää menee

onhan se surullista

mä kaipaan sitä aikaa niin että vituttaa

onko mun tässä sen parempi

avautua kahdelle vieraalle

lapsettomuudesta

ja kuinka elämästä puuttuu rytmi

ja miten mun talossa

unelmassa

asuu toinen akka

- tänään on satu ollu täydellinen päivä

ei jaksa lässäyttää sitä depistelyyn

- ei tietenkää

ja te ootte ihania mulle

mutta näin vanhalle ihmiselle

hyvätkin hetket on sitä

että sydän lyö jotenki väärin