pelataanko mua

kultanen se oli, ja söpö
puhui nätisti, mut niin paljon
etten jaksanut ihan kaikkee imee
katoin ja ajatuksen vaan näki
piti koko yön niinku vanha pari
hyvässä mielessä
toi lehden sänkyyn
kahvi maistui pähkinältä
ihan pieniä asioita

mut kaikessa extraa
ja mitä tahansa sanoinkin
se hymyili, katsoi päälle
kertoi vitsin asian vierestä  
antoi mun viedä
ja tuntui että sen yön ja aamun
olin itseäni fiksumpi, varmempi
kaikki sujui huomaamatta
lopulta valehtelu menkoista
kadutti kuin oma ansa
mut eihän sille enää mitään voinu
siinä nyt olis jätkä
otanko
yritänkö ottaa 

pitää vaan varoo
pian löytää itsensä lysystä
ja tärkeimpänä:
hajuakaan mitä se musta
oonko vaan tyyliin yks