syksyllä alkoi harvakseltaan
ovikello soida turhaan
sitte tuli hämäriä kirjeitä
ja pitkään oli ettei mitään
mut nyt taas yhtäkkiä
joku äijä seisoo öisin ikkunalla
kumartelee sisään naama kiinni ruudussa
nään ääriviivat kaihtimien läpi
varjo liikkuu pitkin kämppää
kontin ikkunan alle ja painan kroppaa
paskanjäykkänä vasten patteria
istun ja odotan
oon nukkunutkin tossa lattialla
se raapii lasia
kokeilee tuuletusräppänää
kai et oonko pistänyt sen säppiin
pari kertaa viikossa se käy, joskus useemminkin
ja joka kerta säikähdän niin saatanasti
pimeellä en pidä valoja
enkä öisin tuu enää himaan
kävin kyttiksellä puhumassa, mutta ne ei usko mua
näytin kuvaa, mut se ei kuulemma todista mitään
en pysty olemaan rennosti
kun en tiedä mitä se haluu
tuleeko se vielä väkisin sisään
tuntuu vitun friikiltä
kun ei oo hajuukaan, mikä juttu tää on
eikä kyse oo mun sekopäisyydestä
mä oon skarppi
ovet on jatkuvasti taka- ja turvalukossa
ja nykyään sängyssä vakiovarusteena veitsi
kun lähden himasta
teen harhautuksen jo rutiinilla
------------------------------
runotorstain haaste 198.
1 kommentti:
Kumma tyyppi. Elokuvan tosta sais..
Lähetä kommentti