neljä kesää sitten
asuin Berlinissä
etsin kai työtä
kämpästä oli näkymä puistoon
jonka nimeä en enää muista
ja kaasuliesi
sunnuntaisin nukuin
ikkunat selällään
lyhyellä ajastuksella
pää uunissa
niin tapettiin
ennen itsensä
leikittelin ajatuksella
ettei sillä ollut väliä
---------------------
runotorstain haaste 193.
10 kommenttia:
Minulle tuli tästä mieleen kotibileet kauan kauan kauan sitten, luokkakaveri joka pettyi akuutisti rakkaudessa ja päätti saman tien päättää päivänsä työntämällä päänsä leivinuuniin (joka ei ollut lainkaan lämmin), mutta ei se pää mahtunut luukusta sisään, mistä tämä sitten sai lisää vettä epätoivonsa myllyyn - että kaiken muun kamalan lisäksi pitää olla vielä ihan liian iso pääkin...
Kiitos siis hymyilyttävästä muistosta! Lueskelin muitakin runojasi ja tykkäsin niistä, ne ovat minusta jänniä.
ihana kuulla, että hapuilu herättää ajatuksia! kiitti kommentista. muillekin lukijoile: näitä saa vapaasti lukea ja kommentoida.
et ollut silloin mun, voi aiheuttaa mitä väliä vaikka kuolisin.
Konkretisoit sen runoon.
"neljä kesää sitten" tuo runoon jännää etäisyyttä. Taidan jäädä miettimään noin kymmentä eri tulkintamahdollisuuttani:D
H: palautteesi lämmitti mieltä!
A: niin.
kiitos näistä
Otsikko on kuin oma säkeensä ja viittaa muuttuneeseen tilanteeseen, jossa on mahdollisuus tarkastella mennyttä vapautuneesti. Lopetus on mainio. Tykkäsin.
mahtavaa palautetta! näin ajattelin tämän itsekin.
hyvä, että nukuit ikkunat selällään...
Jotenkin näihin runoihin on vaikea sanoa mitään. Ne on niin valmiita ja upeita jo itsessään, niin kuin tämäkin, joka kyllä varmasti tuntuu jokaisessa! Jos sanon että upeita, mahtavia niin sekään ei oikein ole oikein. Tekisi mieli olla vain hiljaa ja lukea uudelleen ja uudelleen. Sen siis kerron!
hih!
Lähetä kommentti