ikävä on kaunis
sillä on sun kasvot
mitä enemmän asiaa kelaan
sitä varmemmaksi tuun
sä olit ihmisen kuva
rakkaus, hyvyys, äidinvaisto
ehtymätön ilo
korvaan sitä
viskomalla nappeja laiturilta
en usko taivaaseen
uskon, että oot poissa
suhraan kylpyhuoneeseen
kyynelistä räkämattoa
kaipaan jaettuun
keskenjääneeseen
----------------------------
8 kommenttia:
Tyylikäs minimalistin blogi!
Mielenkiintoinen tunnelmanvaihtaja. :)
Huomaan usein tykkääväni sun teksteistä. Nyt mietin, hajoaako loppu vai onko se minussa. Ehkä se on tarkoituksellista, mutta silti nään kovasti enemmän voimaa kolmannen säkeistön imperfektissä kuin lopulta ihan viimeisissä säkeissä. Luen tätä uudelleen ja uudelleen niin, että jään neljänteen säkeistöön. Osaat kyllä vangita ajatuksen.
Äh, ei, kyllä tuo loppu sopii haasteeseen: irtonaisia säkeitä kaoottisessa avaruudessa.
kiitos ajatuksista. S: niin tai näin, tuntuu mahtavalta tietää jonkun ihan oikeasti miettineen tekstiä! Omasta mielestäni ainoastaan ekat rivit on 100varmasti kovat, loppu tuli fiiliksestä.
Osaat näköjään mennä laidasta laitaan :) Minusta tämä oli kaunis ihan ilman, että yritin mennä ja tutkia sitä sen syvemmin.
kiitti. rumat jutut on turvallisempia kirjottaa. rujous peittää omakohtaisuuden ja tekniset puutteet. :D pakko kirjoittaa myös näitä, että saan kokoelmaani tasapainoa.
Pidän eniten kohdasta - korvaan sitä
viskomalla nappeja laiturilta----.
Lähetä kommentti