25.3.2011

runoudesta

kotimatkalla
löysin juopon hangesta
mitään ei ollut tehtävissä
tarkistin taskut

sunnuntai pakotti ulos
hakemaan röökiä
kassalla sattumus iski fläsärinä
kun käsi osui kirjan selkään

typerä nimi
'betonimylläri'
äijä oli alleviivannut
sanoja summanmutikassa


-----------------

10 kommenttia:

runopasanen kirjoitti...

Tyyliä kuin Bukowskilla

Hihat kirjoitti...

-sunnuntai pakotti ulos. Niinhän se usein tekee. Läsnäoloa runossasi, hyvä niin.

PETE Q kirjoitti...

jees. kiitokset merkinnöistä! mietin Bukowski-kommentin monisyisyyttä. lienee toisarvoista, piilikö sen taustalla ilkikurisuus. :D

läsnäolosta en tiedä. itse ajattelin tämän olevan löysä ja aavistuksen vastenmielinen, välinpitämätönkin

idea-runoni olisi sopinut tähän haasteeseen. ehkä paremmin.

ja vielä lyhyt vastaus RT:n kysymykseen: kirjoittaminen on sattumanvaraisuuden kanavointia.

Johanna kirjoitti...

Hienon hieno runo! Lisää tällaista!

PETE Q kirjoitti...

hienoa, että pidit. vaikea on osua aina nappiin, vaikka periaatteessa tietää mihin suunnata

helanes kirjoitti...

Lauri Viita aikoinaan ei ainakaan latonut sanoja summamutikassa, Betonimylläriäänkään.

PETE Q kirjoitti...

ei

Satu kirjoitti...

Kiinnostavaa on, että vahingossa osuu juuri Betonimylläriin. Vahingon ja sattuman voima on osoitettu.

kaisu marjatta kirjoitti...

runosi kosketti aika syvältä.. minusta tämän tyyliset aidot ja tosi runot ovat parhaita.

PETE Q kirjoitti...

S: tärkeimmät asiat tapahtuu sattumalta.

A: loistavuutta